No nyt se katkarapukeitto onnistui nappiin, kyllä se vaatii kunnon kerman eikä mitään ihme kasvislitkuja.
Häipyi hiukan tuo yksinäisuudentunnekkin kun sai kunnon safkaa.
Torstai
Tulkaa joku ensi torstaina Virgin Oiliin katsomaan Billy Cobhamia? Ajattelin ensin viettää illan entisessä olohuoneessani Rocksissa mutta Vilkkumaa ja Indica eivät nyt tue mun musiikillista kasvuani. Kunnioitusta toki rokkaaville naisille, nyt vain tarvitaan jotain uutta.
Elämä kantaa, jos sen antaa
-
- Kitisijä
- Viestit: 1233
- Liittynyt: 07.04.2006 0:01
Oikeastaan ei vain huvita sanoa mitään "asianmukaista". Ärsyttää, tai ennemminkin rasittaa, että omiin mielipiteisiin suhtaudutaan usein niin vakavasti. Se on aika tylsää. Elämässä on paljon enemmän huumoria ja keveyttä, kun ei ole niin synkkä ja vakava koko ajan.1108 kirjoitti:Mitä vittua tämä tarkoitti?-Superior- kirjoitti:Tulevaisuudessa jokaisella tulee olemaan mopsi 15 minuutin ajan.
15-vuotias veljeni tutustutti minut vasta viime viikolla Four Topsiin. Innostus 60-luvun souliin lähti kuitenkin oikeastaan käyntiin pari viikkoa sitten, kun näin upean Standing in the Shadows of Motown -dokumenttielokuvan. Joan Osborne tulkitsee siinä Jimmy Ruffinin What Becomes of a Broken Heartedin aivan huikeasti. Poikkeuksellisen koskettava kappale muutenkin.daddykillkill kirjoitti:En ole eri mieltä. Hieno kappale, vaikka Four Topsilla on muitakin nappivetoja.-Superior- kirjoitti:Ajalta, jolloin osattiin sekä tehdä musiikkia että esittää sitä.
http://www.youtube.com/watch?v=gA0GcXV2njY
I'm a psychoanalyst. This is my pipe.
Kerrotaan terveiset! Hellässä oli keikka viime perjantaina Paul di'Annon lämppärinä, en älynnyt täällä mainostaa mutta seuraavalla kerralla sitten!1108 kirjoitti:^Hitto, kävin oikein ostaan sun miehes uuden levyn ja tää tykkää!
Potki porukka Tampereelle soittaan niin tarjoan bissen.
EDIT: Pakko sanoa, bändi on vähän Sentenced klooni varustettuna naisella, mutta ei se nyt kovasti haittaa.
Elämä kantaa, jos sen antaa