Pahinta, mitä Sinusta on sanottu?

[McJanne]

Alkoholistiksi on haukuttu. Ammattimies on ammattimies, vähättely on pärssistä.

Joskus nuorempana kehuttu rikollista luonteenlaatua, onneksi jossain välissä tajusin että se ei ole haukkumista vaan enemmänkin vaatimus elämässä pärjäämiselle.

Eniten kyllä nakertanut tuo epäluotettavaksi sanominen, tottahan se toki on, mutta ei pitäisi kellekkään tulla yllätyksenä.

[Gat]

VAOLA:

Miten niin?

No siis epäilen Vaolan tarkoittaneen, että jos itse haukut muita, sulla ei kenties ole kauheasti varaa valittaa siitä että sua haukutaan. Kyllä sinä minunkin näkökulmastani aika usein itsekin taannut juuri sellaiseksi eläimeksi, joita palstalla inhoten kuvailet. Oletko itse eri mieltä?.

They drew the first blood! (John Rambo)
Koko ikäni olen tietysti teidän mielestä syystä saanut paskaa niskaani. Milloin liian nuoren näköinen, milloin liian vanhan, vaatteet väärät. Ja niin ruma ja väärät mielipiteet.

Joten vaikka kuinka olisi lähes yleinen konsensus että minä olen perseestä, ja vaikka yksin olisin omaa epäinhimillistä lajiani.. niin välit on että purraan sitten. Tai hei.. jotain etua se, että en ole kulttuurienne ohjelmoima, mutta yksin.

Ja sori, en mahda mitään, että tämä Kitinä on kuin uskonlahko monessa asiassa. Vaikka olisi enemmistöä. Sen tietää, jos asuu "maalla" tai tuntee "viherpiipertäjiä".

Mikä helpotus Hesasta Orimattilaan tullessa huomata, että ihmisillä on jopa maastoTAKKEJA, ja että metsäneuvojani nauroi ääneen kertoessani, miten vaatteitani netissä pilkataan. "Typeriä juppinörttejä". Se maailma voi olla katoava vähemmistö, niinkuin Eurooppa MaMU-vyöryn alla, mutta se liekki palaa vielä.

Tosin joo.. sirpaleina ne on mun ihmisasiadiggailut. Jos löytäisi yhdenkin samanmielisen ihmisen, voisi säästää niinkuin Jahve lupasi säästää Sodoman ja Gomorran jos yksikin hurskas löytyy Muuten nyt varsin tulikivi- VeetTee Tunnelmat.

Ikäjuttu varsinkin on mulle kipee, koska toden totta olen aina ollut liian nuoren näköinen, ja siitäkin on pilkattu. Sitten hups äkkiä olen liian vanhan näköinen. Surrealistinen fiilis tuosta. . Rööki, surut ja Karhu. Tuohon ikään suhtautuisi "oikein" jos olisin voinut elää samanlaista suhde-elämää nuorempana kuin useimmat.. eikun hei, silloin olin aina liian NUOREN näköinen ja vielä ujompi kuin nyt

Siis kunnioitan jopa EW:n vaatesuunnittelijan duunia.

...Silloin kun se sopii agendaasi? Aiemmat kommenttisi räteistä ja niiden suunnittelun arvottomuudesta kertovat, ettei kunnioituksesi ainakaan aivan johdonmukaista ole. Tätä en sano siksi, että minua varsinaisesti kiinnostaisi mitä mieltä olet juuri minusta, vaan tuodakseni esiin ristiriitaista käytöstäsi. Ihan siltä varalta että et olisi sitä muuten huomannut.

Daaa.. se huvittaa, että sinulle vaatesuunnittelu on niin keskeistä, että juuri sinua inspiroimaan täytyy päästää mutiaisia maahan ja runsaasti Tai että vaatesuunnittelulla parannat maailmaa.

Mutta muuten totta hitossa arvostan hyvää designiä esineiden suunnittelussa. Makuni on tietenkin vääärä tai siis vanhentunut, mutta sisustus- ja arkkitehtuurijulkaisuja nuorempana kuolasin, ja mulla oli lukiossa kymppi piirrustuksessa. Homosti myös tykkään nykytaiteesta.

Pukeutumistyylien jakautuminen erilaisiksi homogeenisiksi ryhmiksi on vain yksi mainitun eläimellisyyden ilmenemismuoto: halutaan olla samanlaisia kuin ympärillä olevat, ja erilaisiin suhtaudutaan lähtökohtaisesti paheksuvasti. Kyllä minuakin kaduilla välillä mulkoillaan kun kuljen esim. viisitoista vuotta vanhojen housujen lahkeet paksuihin sukanvarsiin tungettuina ja juuri "väärän" merkkinen ja ikäinen villapaita päällä, mutta pukeudun noin vain siksi että mulkoilut ja huutelut eivät voisi vähempää kiinnostaa. Sitä paitsi mulkoiluja tulee silloinkin, kun olen pukeutunut ympäristöä tyylikkäämmin, joten tyylikkyys ei lopultakaan ole ratkaisu tähän - ainoastaan mukautumalla ja persoonallisuutesi menettämällä voit välttää mulkoilut ja kommentit (siis siltä jengiltä, johon mukaudut). .

Niinhän minä olen täälläkin hyväätarkoittaville neuvojilleni sanonut. Mukautuminen merkitsisi oman itsen pois haihtumista. Ei pillukaan ole sen arvoista ja ympäristön sokealla jäljittelyllä en varsinkaan pillua saisi. En kuitenkaan osaisi ja tuntuisi joo heh.. huoraamiselta Siispä ei tuu mittään No ok, ei ny pelkkä pillu tässä tärkeenä vaan koko elämä tuossa.

Tätä ongelmaa ei ole niillä, jotka ihan luonnostaan kuuluu johonkin porukkaan, jonka arvoja sitten voivat kuvitella täysin itsestäänselviksi ja voivat jakaa poikkeavalle "hyvää tarkoittavia" neuvoja.

Muuten kai sinäkin tajuat, että ne joiden mielestä sinä pukeudut väärin.. ovat omalla tahollaan oikeassa? Vai onko taiteilijalla luja usko? Tuota taiteilijoiden vahvuutta olen joskus ihmetellyt. Onko se omaa vahvaa tahtoa vai omien käsitysten oikeaksi luulottelua?

Heikon erilaisuudensietokyvyn ikävistä yhteiskunnallisista johdannaisvaikutuksista olen kyllä huolissani, mutta henkilökohtaisella tasolla pelkurimaisen ilkeät kommentit eivät jätä jälkeä. Ehkä se osittain voi johtua opiskelualastani: koulussa ihmiset pukeutuvat hyvin keskenään erilaisesti ja vaihtelevasti, eikä kenellekään tule mieleenkään katsoa sen vuoksi muita kieroon..

Hienoa! Tuossa kai näkyykin ammattilaisten ja amatöörien ero.

Mutta pointti siis oli, että tuollaisen vihan vallassa eläminen ei ole sinulle (eikä kenellekään) hyväksi. Jos et voi vähentää ilkeiden kommenttien itsessäsi aiheuttamaa kipua, vähennä omaa provokatiivisuuttasi ja mieti millaisissa ympyröissä pyörit, niin et joudu sietämään paskaa yhtä paljon. Muiden ihmisten käytöstä, pelkuruuden astetta ja impulsiivisuutta et voi muuttaa - älä siis siihen tuhlaa energiaasi.

Ropleema on se, että ihan yksin olemalla olen tasapainoinen, ja blaablaa sovussa itseni ja maailman kanssa. Mutta joka vitun kerta kun ihmisten ilmoille menen, minulle tulee noottia. Asioista joita en voi muuttaa tai en halua muuttaa, koska joo silloin en olisi minä enää. Ja useimmiten nootit tulee mun tahallisesti provosoimatta. Kyllä ratkaisu taitaa olla, että en ole ihmisten kanssa missään tekemisissä, pakollisia työ- ja bisnesjuttuja tai kenties konsertteja lukuun ottamatta. Niin ja piparia saan rahalla

Sekin, että nuorempana kuvittelin voivani vaikuttaakin maailmaan.. maailmaa parantamalla tai vaikka kirjoittamalla (osaisin jos skarppaisin) nyt tajuan että niin eri laji, että ei kannata. Ei kukaan kuitenkaan tajua mistä vinkkelistä puhun, ei siellä ulkona ketään ole.

Tai no ok, on, mutta sirpaleina, eri ajassa ja paikassa.

[aimohaiku]

Ropleema on se, että ihan yksin olemalla olen tasapainoinen, ja blaablaa sovussa itseni ja maailman kanssa. Mutta joka vitun kerta kun ihmisten ilmoille menen, minulle tulee noottia. Asioista joita en voi muuttaa tai en halua muuttaa, koska joo silloin en olisi minä enää. Ja useimmiten nootit tulee mun tahallisesti provosoimatta. Kyllä ratkaisu taitaa olla, että en ole ihmisten kanssa missään tekemisissä, pakollisia työ- ja bisnesjuttuja tai kenties konsertteja lukuun ottamatta. Niin ja piparia saan rahalla

Miksi niiden toisten ihmisten mielipiteillä on sulle sitten niin suuri merkitys? Ethän sä usein edes tunne niitä ihmisiä? Jos antaisit niiden noottien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, luopuisit ympäristön paineista ja yrittäisit hyväksyä itses sellaisena kuin sä olet. Asenne näkyy ulospäin.

[masa]

metsäneuvojani nauroi ääneen kertoessani, miten vaatteitani netissä pilkataan. "Typeriä juppinörttejä".

Ja nyt koko kitinää lukeva nettiyhteisö nauraa kuullessaan, että käytät metsäneuvojaa psykiatrina ja kerrot hänelle vaateongelmistasi ja kitinä-yhteisön puketumisneuvoista. Mahtoi metsäneuvoja pyöritellä etusormeaan ohimollaan selkäsi takana :LOL:

[McJanne]

Joten vaikka kuinka olisi lähes yleinen konsensus että minä olen perseestä, ja vaikka yksin olisin omaa epäinhimillistä lajiani.. niin välit on että purraan sitten. Tai hei.. jotain etua se, että en ole kulttuurienne ohjelmoima, mutta yksin.

Tie pyhimykseksi julistamiseen on pitkän ja kivisen lisäksi yksinäinen.

Tottahan se lie, että kaikki Varkaudessa aikaansa viettäneet pääsevät oikotietä taivaaseen (jotkut oman käden kautta), koska helvetin kirot on koettu jo maan päällä.

Ehdoton Gattakan kanonisoinnin aloittamista välittömästi.

[Bluntly]

Kyllähän kaikenlaista on saanut kuulla. Tosin painon tuplaannuttua ja tukan lähdettyä niitä ei sanota enää päin naamaa.

Ja melkein kaikki mitä sai nuorena kollina kuulla onkin sitten toteutunut.

Enää ei oikein mikään hetkauta.

[EveryWoman]

Leikitään, että joku seitsenkymppinen rakentelisi lentokoneiden pienoismalleja. ja käy sitten pienoismallimessuilla, koska niin (tässä esimerkissä) haluaa. Siellä kaikki teinit kyylää, että mitä tuo ukko täällä tekee ja hyvää tarkoittaen sanovat, että kai sinä itse ymmärrät, että olet liian vanha tänne. Niinkö OK sitten? Eiköhän se ole perseestä, vaikka miten ukon omaa etua hyvää hyvyyttään ajaisivat. Kun ei kumminkaan ukon omaa etua.

Homman nimi nyt kuitenkin on se, että ihmiset huomauttelevat, ovat epäkohteliaita, pelokkaita ja impulsiivisia eläimiä, etkä sinä tai kukaan muukaan voi sille mitään. Voit elää elämääsi onnellisena jos olet i) välittämättä huuteluista tai ii) hankkiutumatta tilanteisiin joissa huudellaan (mikä sisältää mm. sen, ettei itse huutele ja huomauttele muille). Kakkoskohtaa tuskin kukaan saa täydellisesti toteutettua, mutta vähentää voisit ainakin. Kaikilla on käytössään nämä samat vaihtoehdot, ei muuta. Asialla surkuttelu netissä ei auta yhtään.

Huomaatko, että puheidesi ja käytöksesi välillä on ristiriita? Sanot esimerkiksi olevasi sitä mieltä, että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Kuitenkaan et kohtele heitä sen mukaisesti. Sanot, että et piittaa pingviinilauman hyväksynnästä, mutta käytöksesi osoittaa sinun olevan siitä lähes täydellisen riippuvainen.

Yksi tapa operationalisoida onnellisuutta on juuri tuo käytöksen ja puheiden yhteneväisyys (tai sen puute). Mitä suurempi kuilu noiden välillä ammottaa, sitä onnettomampi henkilö yleensä näyttää olevan ja/tai sanoo olevansa. Sitä en tietty tiedä, ovatko nuo kausaalisuhteessa keskenään, mutta sinuna saattaisin olla kiinnostunut ainakin kokeilemaan. Jos sinulla on vaikeuksia saada käytöstäsi muokattua puheidesi suuntaan, ala edes puhua itsestäsi sen mukaan miten oikeasti käyttäydyt. Kun ensin saat nuo keskenään yhteneviksi, voit varovasti alkaa hivuttaa molempia haluamaasi suuntaan.

[Gat]

EW: Nyt ei ole aikaa vastailla.

Mutta minulla tuo "olla hankkiutumatta niihin tilanteisiin" mitä ilmeisemmin tarkoittaa täydellistä eristäytymistä Viikon safkat kaupasta ja ulos ei muuten ollenkaan. Eikä varsinkaan nettikeskusteluja

Sitten että "kaikki ihmiset ovat minusta yhtä arvokkaita". No joo, mutta se samanarvoisus (mukaanlukien rotat, pingviinit ja kookaburrat ) ei ole sitä, että se velvoittasi minua ARVOSTAMAAN ketään. Minä en heitä, he eivät minua. Niin se menee, ellei joo synny ihanaa-ihmisiä-ihanaa valmiiseen kaveriporukkaan, joka todellakin luulee arvojaan itsestäänselvyyksiksi.

Muuten voin harkita sanomaasi.

[EveryWoman]

Koko ikäni olen tietysti teidän mielestä syystä saanut paskaa niskaani. Milloin liian nuoren näköinen, milloin liian vanhan, vaatteet väärät. Ja niin ruma ja väärät mielipiteet.

Itse voisin halutessani sanoa ihan samoin, paitsi että ikäni ei ole yhtä pitkä kuin sinun. Olisin esimerkiksi ala-asteella ollut takuulla ykköskiusattujen joukossa, jos olisin osannut välittää siitä. Mutta kun jostain syystä jo silloinkaan minua ei aidosti ja oikeasti kiinnostanut, mitä muut ajattelivat, ja olin kaikille ihan yhtä ystävällinen kuin aina ennenkin - silloinkin kun minua oli juuri yritetty kiusata - niin siitä ei vain tullut mitään. Mutta tietenkään huomauttelut ja kritiikki eivät siihen loppuneet, eivätkä tule koskaan loppumaankaan.

Paras tapa kääntää ne tilanteet edukseen (jos riittää aikaa ja viitseliäisyyttä) on alistaa itsensä huomauttelijan lähitarkasteluun. Esim. jos joku kommentoi sukanvarsia lahkeiden päällä: Pystymetsästäkö oot tulossa, mihin kumisaappaat jäi?, siihen voi suhtautua aitona kiinnostuksena outoa pukeutumistyyliä kohtaan (mitä se itse asiassa usein onkin!). Jos siinä jaksaa ystävällisesti ja tyhjentävästi esitellä toiselle jutun idean ja sen, miksi se on itselle niin hieno juttu, tilanne raukeaa. Jos ei jaksa, mutta vastaavista tilanteista on paljon kokemusta, tilanne ei oikeastaan häiritse, koska silloinkin voi luottaa siihen että toinen on oikeastaan vain eräänlaisella pelokkaalla ja piilotetulla tavalla utelias.

Joten vaikka kuinka olisi lähes yleinen konsensus että minä olen perseestä, ja vaikka yksin olisin omaa epäinhimillistä lajiani.. niin välit on että purraan sitten. Tai hei.. jotain etua se, että en ole kulttuurienne ohjelmoima, mutta yksin.

Jos puret, sinua purraan. Simple as that.

Tosin joo.. sirpaleina ne on mun ihmisasiadiggailut. Jos löytäisi yhdenkin samanmielisen ihmisen, voisi säästää niinkuin Jahve lupasi säästää Sodoman ja Gomorran jos yksikin hurskas löytyy Muuten nyt varsin tulikivi- VeetTee Tunnelmat.

Ei sellaista ole. Koko maailmassa ei ole ketään täydellisen samanlaista kuin sinä. Sama pätee kaikkiin muihinkin - me kaikki olemme täällä yksin.

Ikäjuttu varsinkin on mulle kipee, koska toden totta olen aina ollut liian nuoren näköinen, ja siitäkin on pilkattu. Sitten hups äkkiä olen liian vanhan näköinen. Surrealistinen fiilis tuosta. . Rööki, surut ja Karhu. Tuohon ikään suhtautuisi "oikein" jos olisin voinut elää samanlaista suhde-elämää nuorempana kuin useimmat.. eikun hei, silloin olin aina liian NUOREN näköinen ja vielä ujompi kuin nyt

Jos ja jos. Tuo olosuhteiden ja muun maailman syyttely omasta tilanteestasi on yksi epäonnistumisentunteesi kulmakivistä. Oletko yhtään miettinyt, miten voisit luopua siitä?

Daaa.. se huvittaa, että sinulle vaatesuunnittelu on niin keskeistä, että juuri sinua inspiroimaan täytyy päästää mutiaisia maahan ja runsaasti Tai että vaatesuunnittelulla parannat maailmaa.

Tämä nyt on aika OT, mutta kommenttina tähän, että käytin vaatesuunnittelua vain esimerkkinä. Vastaavanlaisia työnkuvia (joissa siis ympäristön diversiteetti on aivan olennainen juttu) on paljon ja tulevaisuudessa yhä enemmän.

Enkä ole itse puhunut maailman "parantamisesta" missään vaiheessa. Kysy Tixiltä, elcolta ja Snapalta miksi he arvelevat minun pystyvän moiseen. Kunhan sanoin, että minulle on tärkeää viedä sitä osaa maailmasta, johon voin vaikuttaa, hyvänä pitämääni suuntaan - sen sijaan että en edes yrittäisi tiedostaa miten toimeni vaikuttavat tai että vaikutukseni olisi omastakin mielestäni huono.

Niinhän minä olen täälläkin hyväätarkoittaville neuvojilleni sanonut. Mukautuminen merkitsisi oman itsen pois haihtumista.

Mutta se, että käyttäytyy muita kohtaan kunnioittavasti ja ystävällisesti, silloinkin kun he itse eivät pysty samaan, ei merkitse mukautumista vaan itsekunnioitusta.

Ei pillukaan ole sen arvoista ja ympäristön sokealla jäljittelyllä en varsinkaan pillua saisi. En kuitenkaan osaisi ja tuntuisi joo heh.. huoraamiselta Siispä ei tuu mittään No ok, ei ny pelkkä pillu tässä tärkeenä vaan koko elämä tuossa.

Aivan.

Tätä ongelmaa ei ole niillä, jotka ihan luonnostaan kuuluu johonkin porukkaan, jonka arvoja sitten voivat kuvitella täysin itsestäänselviksi ja voivat jakaa poikkeavalle "hyvää tarkoittavia" neuvoja.

Uutinen: sama ongelma on aivan kaikilla. Kukaan ei ole täysin samanlainen kuin joku muu - vieraantuneisuuden tunnetta joutuvat kaikki kokemaan. Ne, jotka ovat mukautuneet johonkin ryhmään, saattavat voida osan ajasta paeta siltä tunteelta, mutta se kostautuu heti kun toimitaan oman ryhmän ulkopuolella. Silloin vieraantuneisuus tuntuu varmaan vieläkin kurjemmalta, kun siihen ei ole karaistunut, ja lisäksi tilanteet ovat hankalia henkilölle, joka ei ryhmän vaikutuksesta ole joutunut kehittämään itselleen keinoja selviytyä noista tilanteista rakentavasti. Syntyy kuppikuntia, vihaa, tappeluja ja vaikka mitä paskaa.

Et sinä tuossa asiassa ole mitenkään poikkeuksellinen. Itse asiassa olet ihan tyyppiesimerkki.

Muuten kai sinäkin tajuat, että ne joiden mielestä sinä pukeudut väärin.. ovat omalla tahollaan oikeassa?

Toki. Määritelmäkysymys.

Vai onko taiteilijalla luja usko? Tuota taiteilijoiden vahvuutta olen joskus ihmetellyt. Onko se omaa vahvaa tahtoa vai omien käsitysten oikeaksi luulottelua?

No siis ehkä ensimmäinen asia, mikä taiteen perusopetuksessa tulee vastaan, on että oikeaa ja väärää ei ole - samoin kuin rumaa ja kaunista ei ole. Sieltä varmaan se vapauskin kumpuaa. Jos kohtaan jonkun, joka kuvittelee oman pukeutumistyylinsä (tai jonkin repertuaarin erilaisia vaihtoehtoja) olevan se ainoa oikea, ja jonkin muun taas väärä tai ruma, en ajattele siitä oikeastaan muuta kuin että henkilö ei ole kovin harjaantunut näissä asioissa.

Mutta pointti siis oli, että tuollaisen vihan vallassa eläminen ei ole sinulle (eikä kenellekään) hyväksi. Jos et voi vähentää ilkeiden kommenttien itsessäsi aiheuttamaa kipua, vähennä omaa provokatiivisuuttasi ja mieti millaisissa ympyröissä pyörit, niin et joudu sietämään paskaa yhtä paljon. Muiden ihmisten käytöstä, pelkuruuden astetta ja impulsiivisuutta et voi muuttaa - älä siis siihen tuhlaa energiaasi.

Ropleema on se, että ihan yksin olemalla olen tasapainoinen, ja blaablaa sovussa itseni ja maailman kanssa. Mutta joka vitun kerta kun ihmisten ilmoille menen, minulle tulee noottia. Asioista joita en voi muuttaa tai en halua muuttaa, koska joo silloin en olisi minä enää.

Pelkäät siis (ihmisille niin kovin tyypilliseen tapaan), että jos luopuisit vihastasi, et olisi sinä enää? Minä taas väitän, että et edes tiedä kuka olet ennen kuin olet luopunut vihasta ja muista impulsiivisuuksista. Impulsiiviset tunteet eivät ole osa persoonaa, ne ovat osa psyykkistä koneistoasi - kaikille ihmiseläimille yhteisiä. Mitä enemmän annat niille valtaa, sitä vähemmän tilaa sinulla on toteuttaa itseäsi ja olla sinä.

Ja se, että ikävyydet tulevat esiin vasta sosiaalisessa kontekstissa, ei tietenkään tarkoita että ongelma olisi niissä muissa ihmisissä eikä lainkaan sinussa.

[Vadim]

bla bla

No, jos tosiaan tunnet tuon suhteellisuuden, miksi sitten haluat tappaa kaikki harhaiset tinttitukat ja geelihipsijät? PetriFB:kin alkaa kuulostaa leppoisalta järkiveikolta sinun rinnallasi.

[EveryWoman]

Mutta minulla tuo "olla hankkiutumatta niihin tilanteisiin" mitä ilmeisemmin tarkoittaa täydellistä eristäytymistä Viikon safkat kaupasta ja ulos ei muuten ollenkaan. Eikä varsinkaan nettikeskusteluja

Ei tarkoita. Se tarkoittaa ensisijaisesti vihaamisesta ja provokaatiosta luopumista. Ja mikäli et siihen heti täydellisesti kykene (sellaista ei voi odottaa joltakulta, joka on niin pitkään vihannut), niin myös sen rajoittamista minkälaisiin porukoihin nenäsi työnnät. Siis rajoittamista siksi aikaa että opit olemaan.

Sitten että "kaikki ihmiset ovat minusta yhtä arvokkaita". No joo, mutta se samanarvoisus (mukaanlukien rotat, pingviinit ja kookaburrat ) ei ole sitä, että se velvoittasi minua ARVOSTAMAAN ketään. Minä en heitä, he eivät minua.

Huomaatko, mitä tuosta seuraa? Kaikki ovat samanarvoisia + sinä et arvosta ketään = sinä et arvosta itseäsi. Siinä on se kehityskohde, johon kannattaisi keskittyä.

[Vadim]

Tie pyhimykseksi julistamiseen on pitkän ja kivisen lisäksi yksinäinen.

Tottahan se lie, että kaikki Varkaudessa aikaansa viettäneet pääsevät oikotietä taivaaseen (jotkut oman käden kautta), koska helvetin kirot on koettu jo maan päällä.

Ehdoton Gattakan kanonisoinnin aloittamista välittömästi.

Nettiadressi pystyyn!

[NuoriDaavid]

Armeijassa eräs tyyppi haukkui "kauniiksi pojaksi". Tämä ei ehkä ole pahin, mutta kaikkein hämmentävin haukku mitä olen koskaan saanut. En vieläkään oikein tajua, mitä hän sillä tarkoitti.

En missään tapauksessa ole kaunis, mutta jos hän yritti sanoa, että olen ruma, niin jotenkin tuo oli omituinen tapa sanoa se.

Tuskinpa homoksikaan yritti haukkua. Näin ollen tämä on jäänyt vaivaamaan.

[sipsi]

Oon ennenkin kertonu tän, mut yks ärsyttävimmistä kommenteista oli se, kun se yks nainen tuli kyselee, että "onko sun mielestä anoreksia kaunista?"..ja jankutti vaikka kuinka kauan, että "söisit säkin vähän enemmän, että sustakin tulisi kaunis".
On sitä muutenkin saanu kuulla kaikenlaista, mutta tosiaan jos ne ihmiset ei oo läheisiä, niin ei se silloin niin kamalasti loukkaa. Mullakin on kyl sit toi, mitä muutkin mainitsi..siis se että yks tärkeä ihminen pettyi muhun..ja se tuntu tosi pahalta.

[Vadim]

Armeijassa eräs tyyppi haukkui "kauniiksi pojaksi". Tämä ei ehkä ole pahin, mutta kaikkein hämmentävin haukku mitä olen koskaan saanut. En vieläkään oikein tajua, mitä hän sillä tarkoitti.

Hän piti sinua haluttavana?

[NuoriDaavid]

Armeijassa eräs tyyppi haukkui "kauniiksi pojaksi". Tämä ei ehkä ole pahin, mutta kaikkein hämmentävin haukku mitä olen koskaan saanut. En vieläkään oikein tajua, mitä hän sillä tarkoitti.

Hän piti sinua haluttavana?

No ihmettelinkin, eikö kukaan tartu tähän mahdollisuuteen, että se olisi ollut kohteliaisuus.

En enää tarkalleen muista, missä asiayhteydeydessä tuo kommentti tuli, mutta kyllä siinä jotain eripuraa oli, eli en tulkinnut ko. ilmausta kohteliaisuudeksi.

[EveryWoman]

Hän piti sinua haluttavana?

No ihmettelinkin, eikö kukaan tartu tähän mahdollisuuteen, että se olisi ollut kohteliaisuus.

En enää tarkalleen muista, missä asiayhteydeydessä tuo kommentti tuli, mutta kyllä siinä jotain eripuraa oli, eli en tulkinnut ko. ilmausta kohteliaisuudeksi.

Mutta kiinnostuksen verhoaminen pilkkaanhan on enemmän kuin tavallista!

[Vadim]

En enää tarkalleen muista, missä asiayhteydeydessä tuo kommentti tuli, mutta kyllä siinä jotain eripuraa oli, eli en tulkinnut ko. ilmausta kohteliaisuudeksi.

Eivätkös kauniit pojat ole yleensä alla? Ehkä hän tavoitteli mielessään jotain rangaistuksentapaista.

[NuoriDaavid]

En enää tarkalleen muista, missä asiayhteydeydessä tuo kommentti tuli, mutta kyllä siinä jotain eripuraa oli, eli en tulkinnut ko. ilmausta kohteliaisuudeksi.

Eivätkös kauniit pojat ole yleensä alla? Ehkä hän tavoitteli mielessään jotain rangaistuksentapaista.

Olet sotilasarvoltasi vanhempi, ja minulla ei ole tapana arvostella esimiesteni mielipiteitä.

[Vadim]

En enää tarkalleen muista, missä asiayhteydeydessä tuo kommentti tuli, mutta kyllä siinä jotain eripuraa oli, eli en tulkinnut ko. ilmausta kohteliaisuudeksi.

Eivätkös kauniit pojat ole yleensä alla? Ehkä hän tavoitteli mielessään jotain rangaistuksentapaista.

Olet sotilasarvoltasi vanhempi, ja minulla ei ole tapana arvostella esimiesteni mielipiteitä.

No hyvä! Sittenhän tästäkin vallitsee yhteisymmärrys.

[Harold]

Ohhohhoo, he’s back, nuuuuh! Hail Caesar!!

[Harold]

Johtopäätös: Te olette ihmisiä, minä en. Paskat teistä niinkuin te paskat rotista.

Hmm.. Eikös kaksoismaisterin voisi olettaa ymmärtävän jotain tilastollisesta yleistettävyydestä?

A. Kuinka suuri osuus kaikista elämäsi aikana (kadulla, sosiaalisissa tilanteissa ym.) vastaan tulleista ihmisistä on haukkunut/ arvostellut/ nauranut/ mulkoillut halveksuvasti sinua? Tai yleensä tehnyt mitä tahansa muuta kuin jatkanut neutraalisti matkaa omiin/seuralaistensa juttuihin keskittyen? Pääseekö tuo ”interventioitsijoiden” määrä edes promilleasteikolle?

B. Verrataan äskeistä %-osuutta toisenlaiseen ”vaikuttamiseen”. Kuinka suuri osuus Suomessa asuvista somaleista omaa rikosrekisterin ja/tai maksaa vähemmän veroja kuin saa tulonsiirtoja? Pääseekö tämä määrä promilleasteikolle?

Kummassa tapauksessa, A vai B, on tilastollisesti perusteltua, ja kummassa käytännössä ei, haluta ikävästi toimivien jäsenten toiminnan perusteella kaikille viiteryhmään kuuluville helvetin tulta ja salamoita, tai edes karkotusta valtion tarjoamalle kesäleirille (suihkuineen) Etelä-Puolassa? Ole tiedemies ja kunnioita lähdeaineistoa.

[Crowbar]

[quote="Tix" Jokaisen hyvin pukeutuvan miehen takana on joko nainen tai homo. Jos ei halua olla tyylikäs niin ei ole pakko jos ei taho. Ei ole pakko saada pipariakaan jos ei taho.[/quote]

Jessus mikä munaton ja mauton urpo.

[Crowbar]

haloo, is anybody out there.

Ei todellakoon ole, eikä koskaan ole ollutkaan. Minä en vain ymmärrä mitä vitun väliä sillä on.

[SaintJohnPerse]

.................................