prosessi kirjoitti:Tämä taas ei ole ollenkaan niin selvä asia. En usko tuota tapahtuneen muissa tilanteissa, kuin silloin kun lapsen kommunikaatiokyky jo on ollut mennyttä. Noissa tilanteissa minua vietiin omaan huoneeseen raivoamaan yksikseni, enkä usko teipin olevan yhtään sen traumatisoivampaa, ehkä jopa vähemmän, jos lapsi silloin kuitenkin koko ajan on valvovan silmän alla. Uhmakohtaukset ovat jotain sellaista, jolloin lapsi ei kykene kontrolloimaan omaa suhdettaan ulkomaailmaan.
Eikä se sitä opi tekemäänkään jos siltä viedään se ainoa kyky ratkaista riitatilanne niinkuin lapsen toivottaisiin kasvavan tekemään - kommunikoimalla. Suun teippaaminen on alistava signaali lapsen väärässäolosta, jossa hänen ongelmaansa ja kiukunlähdettään ei haluta kuunnella. Jos lapsi on valvovan silmän alla, niin aina parempi juttu, mutta mä sain kieltämättä hieman toisenlaisen "lasien takaa" mielikuvan tosta teippailuhommasta.
Oletko sä sitä mieltä että sun vieminen omaan huoneeseesi raivoamaan yksiksesi oli ihan paras mahdollinen kasvatuskeino alle 4-vuotiaalle?
Elppis kirjoitti:Mun mielestä päällimmäinen asenne tässä ketjussa on:
"Minulla ei ole lapsia, joten tiedän täysin miten asiat tulisi hoitaa".
Elppis kirjoitti:Tässä ketjussa vain osalta näistä lapsettomista (lasken vielä itseni lapsettomiin) tulee ns. teorioita ja ideoita, osa taas on niin täysin vakaasti sitä mieltä että he ovat täysin varmoja siitä, että oma ajatusmaailma on se ainut oikea. Tosipaikan tullessa eteen käsitteet muuttuvat aivan täysin jokaisella, halusimme niin tai emme.
Ei vittu, taas tätä. Äiteys, tuo ihana kasvatusopillisissa keskusteluaiheissa autuaaksi ja arvostelun ulkopuolelle jättäväksi tekevä vinoutuma päässä. Tää on oikeesti niin surkeeta tuubaa tää lapsettomuuteen vetoaminen tällaisissa keskusteluaiheissa, että vähän käy sääliksi miten kukaan edes viitsii alentua sille tasolle laukomaan näitä juttuja. FYI: Mä olen elänyt 3½ vuotta uusperheessä kahden lapsen kanssa saman katon alla jotka olivat sinä aikana 2-7 -vuotiaita. Joten back at you: Ymmärtääkseni mulla on aika paljon enemmän omalähtöistä kokemusta aikuisena pienten lasten käytösmalleista ja kasvatusasioista kotioloissa noin käytännössä kuin vaikkapa sinulla. Toki sikiöitä en pysty koskaan synnyttämään pippelini päästä, joten tekeehän se minut varsin invalidiksi keskusteluseuraksi vain-äiti-tietää-hymistelijöiden keskellä.
Joten ihan vittuillakseni voisin sanoa samanlaisella asennevammalla takaisinpäin, että alan ottamaan äitien kasvatuspuheenvuorot tosissani vasta sitten, kun heillä on kokemusta vähintään seitsemän lapsenkasvatusvuoden edestä. Ai helvetti, lastenkasvatusvuosilla mitattunahan jopa aina niin patrioottista ja koskematonta äitiydentunnetta tunteva ninni jää kakkoseksi! Mielestäni en kuitenkaan antanut mitään ainoita oikeita metodeja kasvattaa lasta tilanteissa X, Y tai Z.
EveryWoman kirjoitti:Totta kai oikeudenmukaisuudella on merkitystä, mutta se mikä aikuisen näkökulmasta on "oikeudenmukainen" rangaistus, saattaa lapsen näkökulmasta olla jotakin muuta.
No eikös tämä nyt tullut aika hyvin sanottua omassa keskusteluvuorossanikin? En minä usko että vanhempani ovat esimerkiksi koskaan rangaisseet minua silkasta epäoikeudenmukaisuudenilosta. Jokainen lapsi kokee rangaistukset omalla tavallaan, sehän on sanomattakin selvää. Mutta pointti olikin se, että fyysisen kurittamisen
ei välttämättä tarvitse jättää jälkiä lapseen, jos rangaistukset ovat olleet ansaitusti hankittuja keljuiluista ja ilkeilyistä, kuten ymmärsin masan kohdalla tapahtuneen. Toistan nyt, että siitä huolimatta en pidä itse fyysistä kurittamista rangaistusmuotona jota haluan itse käyttää lapsiini. En edes sitä tukkapöllyä.
EveryWoman kirjoitti:Ihan pelkkä mielikuva sellaisesta (väitetäänpä sitä faktatasolla tai ei) voi olla törkeän ahdistavaa, etenkin henkilölle jonka äitiyteen on liittynyt poikkeuksellisen paljon kuolemaa. Vähän vois taas miettiä joo, vaikka oman sepustuksesi valossa toisaalta ymmärrän, että sulla voi olla vaikeuksia käyttäytyä empaattisesti itseäsi hennompaa naispuolista otusta kohtaan (no pun intended).
Miksi tää no pun intended -skeida näytti mun silmiini ainoastaan surkeasti verhoillulta
argumentum ad hominemilta? Ehkäpä siksi että se oli juuri sitä.
Vastaahan pariin yksinkertaiseen kysymykseen asian osalta:
1. Aiheuttaako suun teippaus sinusta mahdollisen tukehtumisvaaran lapselle, jonka nenä on tukossa?
2. Jos vastaat "kyllä", pitäisikö hengenvaaraa aiheuttavasta asiasta jättää huomauttamatta siksi että on kokenut paljon kuolemaa?
Eiköhän Geetzu juuri siitä flipperit vetänyt, että säikähti vähän helvetisti sitä ettei noi riskit olleet edes käyneet mielessä.
Aito_Johanna kirjoitti:Pakko tarkistaa tämä olennainen yksityiskohta:
Onko Vaahteramäen Eemeli tässä pelkästään retorinen keino
Käytännössä joo. En mä muista Eemeleistä muuta kuin sen että se oli tahallisen ilkikurinen, jota käytin esimerkkinä. Ei mulla ole muistikuvia siitä saiko se fiktiivisessä maailmassaan koskaan selkäänsä, muttei se pointtia muuta sillä retorisella tasolla kuin tuon Eemelöinnin tarkoitin.
Heko heko.
Minulla on kyllä tainnut järjestään olla tuuria kohtaamieni hevosten kanssa, joten minun ei varmaan pitäisi sanoa mitään.
