Alotetaan sitten tiistaikin.

[1108]

Tosin ajattelin olla hurja ja muuttaa tsadiin syksyllä,

Älä helvetissä tee sitä virhettä.

Kyy näin on! Ei ole Tampereen voittanutta.

[Edith]

Lupauduin just äsken ottaan helmikuusta vielä iltatöitäkin. Opintojani liippaavia ja silleesti kyllä, mutta sit olis sitä vastuuta ja kaikkea sellaistakin. Mutta toisaalta on kai se pelastettava putiikki epätoivoiselta tilanteelta, kun eivät ne muuten olisi minua varta vasten pyytäneet.

[Xiberia]

Tukkaväri päässä! Kokeilen ihan uutta merkkiä, saa nähdä mikä on lopputulos.

[saira]

Äh. Miehen setä on saanut veritulpan jalkaansa ja makaa Mikkelissä sairaalassa. Mies luultavasti huomenna lähtee käymään siellä. Setä on alle 50-vuotias eikä tämä ole ensimmäinen veritulppa hänellä. Heillä kun kulkee suvussa geeni, jonka takia suvun miehillä on kolminkertainen riski saada veritulppa. Sanoivat vaan, että saattaa olla jalan poisto edessä...

[Vadim]

Luulisi, että käytettynä voisi löytää muualtakin sellaisia tapauksia, joissa toinen parista on hajonnut syystä tahi toisesta. Joku saattaisi myydä yksittäiskappaleen ihan mielellään, jos jollekin aiheeseen liittyvälle foorumille laittaisi kyselyn.

Niin no... mutta tässä täytynee palauttaa nyt sitten molemmat, jos mielin saada rahani takaisin. Ei kai tämä ole iso asia, vähän ehkä suhteellisuudentajua. On vain niin kovin harmillista, kun on keksinyt jotain mielestään kovin nokkelaa ja sitten viime metreillä homma lähtee käsistä, kirjaimellisesti. Siis että jokin on niin lähellä ja lopulta se vain katoaa silmien edessä, se jos mikä on väärin.

Olin muutenkin todella huonolla tuulella miltei koko päivän. Väärällä jalalla nouseminen johtui kai etupäässä siitä, että joukko hihhuleita hyökkäsi loistohotelliin Kabulissa... ja pelkään että joku tutuistani on kuollut. Hyvä on, ihmiset tietävät riskit, mutta vietin itse tuossa hotellissa viikon viime vuonna tähän aikaan; siellä on todella kaunista, varsinkin kesäisin, ja uima-allas on pieni keidas paikassa, joka on täynnä pölyä ja jossa naisia näkee etupäässä kaikenlaisissa lakanoissa.

Edistys edistyikin vähän, sain yhden kirjoituksen tehtyä ja lähetettyä; tein arkkitehdin kanssa vähän piirustuksia ullakkoani silmällä pitäen; pääsin kuin pääsinkin yhteen seminaariin, johon ilmoittauduin myöhässä; ja sain työparikseni yhden kivan tytön, joka ilmeisesti pitää minusta, vaikka jaksan aina vaahdota kaikenlaisesta ja suuna päänä, tietenkin.

On myös epäoikeudenmukaista, että se yksi numero on edelleen kadoksissa. Sain tosin myönteisen vastauksen yhteen tiedusteluun, mutta olen jo tappiomielialan valtaama, enkä usko hänen löytyvän. Ellei tämä yksi ystäväni olisi nähnyt häntä, uskoisin kuvitelleeni koko jutun.

[prosessi]

Niin no... mutta tässä täytynee palauttaa nyt sitten molemmat, jos mielin saada rahani takaisin. Ei kai tämä ole iso asia, vähän ehkä suhteellisuudentajua. On vain niin kovin harmillista, kun on keksinyt jotain mielestään kovin nokkelaa ja sitten viime metreillä homma lähtee käsistä, kirjaimellisesti.

Kysymällähän tuo selviää.

Siis että jokin on niin lähellä ja lopulta se vain katoaa silmien edessä, se jos mikä on väärin.

Tuttu tunne, mutta kummasti siihen tottuu. Ja ehkä se on välillä ihan terveellistä.

Olin muutenkin todella huonolla tuulella miltei koko päivän. Väärällä jalalla nouseminen johtui kai etupäässä siitä, että joukko hihhuleita hyökkäsi loistohotelliin Kabulissa... ja pelkään että joku tutuistani on kuollut. Hyvä on, ihmiset tietävät riskit, mutta vietin itse tuossa hotellissa viikon viime vuonna tähän aikaan; siellä on todella kaunista, varsinkin kesäisin, ja uima-allas on pieni keidas paikassa, joka on täynnä pölyä ja jossa naisia näkee etupäässä kaikenlaisissa lakanoissa.

Turhiin kuolemiin taas ei taida koskaan tottua. Mutta noin hihhuleiden näkökulmasta kohde taisi olla ihanteellinen. Mikä olisi sen tehokkaampaa kuin henkisten keitaitten tuhoaminen. Saatko miten helposti selville tuttujen kohtalon, vai etkö halua tietää?

Edistys edistyikin vähän, sain yhden kirjoituksen tehtyä ja lähetettyä; tein arkkitehdin kanssa vähän piirustuksia ullakkoani silmällä pitäen; pääsin kuin pääsinkin yhteen seminaariin, johon ilmoittauduin myöhässä; ja sain työparikseni yhden kivan tytön, joka ilmeisesti pitää minusta, vaikka jaksan aina vaahdota kaikenlaisesta ja suuna päänä, tietenkin.

Väärän jalan päivät taitavat useinkin olla tehokkaita...

On myös epäoikeudenmukaista, että se yksi numero on edelleen kadoksissa. Sain tosin myönteisen vastauksen yhteen tiedusteluun, mutta olen jo tappiomielialan valtaama, enkä usko hänen löytyvän. Ellei tämä yksi ystäväni olisi nähnyt häntä, uskoisin kuvitelleeni koko jutun.

Väitän sen olleen pienimuotoinen joukkohallusinaatio.

[Stadinarska]

Hui! Mitäs sä sitten meinaat tehdä? Ostatko uuden? Mistä? Mikä nyksässä vikana? Millane se on muuten? Mua vähän jännittää, ku ite kohta samassa tilanteessa.. Pidä ajantasalla!
Kaikki sanoo, että tää menee hetkessä, mut mua kyllä arveluttaa ja hirvittää hieman. Täs ei oo putkiremppaakaan tehty (tulossa on: 2-5v päästä..), niin haluaako kukaan semmosta ostaa. Vaikka toisaalta, ostinhan mäkin. Ja silloin kuvittelin asuvani tässä pitkäänkin. Ja myyntivoittookin aattelin vielä saada. Hmmm.

Noh. ostin tän 6 vuotta sitten sikahalvalla, vuosi takaperin tehtiin putkiremppa, samoihin aikoihin ukko lähti ja tulevaisuudensuunnitelmat meni uusiksi. Talven pähkäiltyäni ja kolmenkympin kriisin painaessa päälle ajattelin uskoa pelottelijoita (!!!!ASUNTOJENHINNATROMAHTAAHETKENÄMINÄHYVÄNSÄ!!!) ja myydä luukun pois. En ajatellut ostaa uutta ainakaan vähään aikaan, kun en edes tiedä missä haluaisin asua. Ajattelin seilailla jonkun aikaa, vaihtaa kaupunkia, reissata ulkomailla.. semmosta päämäärätöntä ajelehtimista

Ei hajuakaan mitä olen tekemässä, ajattelin että jospa maksan kiinteistönvälittäjälle siitä hommasta. Kyselin tukun typeriä kysymyksiä, laitoin nimet papereihin ja heitän asian mielestäni. Eihän tämä nyt mikään käsistä vietävä luukku ole, mutta tosiaan jos saan edes sinne päinkään sen hinnan mitä pyynniksi laitettiin, saan kouraan sen verran tuohta että saatan joutua hetkeksi istumaan alas ja miettimään että mitä sillä rahalla teen. Jos ei mene kaupaksi, jatkan rauhassa elelyä. Asumiskustannukset ovat kuitenkin järkevissä rajoissa ja työpaikka vakituinen, mikäs tässä olellessa.

Tosin ajattelin olla hurja ja muuttaa tsadiin syksyllä, jos saan yksi-risti-kaksi eli kämpän myytyä ja vielä opiskelupaikankin..

Hehheh. Kiitos IrtsuAnnuli! Olin jo laittamassa privaa Mussukalle et mit' se meinaa. Nääs kun muut saa kysyä mitä tahansa ja mä oon saanna aika usein huomautuksen ettei sais kysyä!
Hyvät kusimukset mutta oletpa Mussukka nyt aika hurjatyttö! Silti tuo on hatunnostoinen ajatus sinänsä, koska yleensä elämän eläminen on sitä vaikeinta! Tervetuloa Tsadiin! Täällä tutustut ilmiöön, fenomeeniin nimeltä Tsadin lainen the Narskis. Hän on mukava ja ystävällinen ja avulias eliö!
Avustaa eksyneitä Mussukoita harmaissakin hetkissä!

Mus sukkaterveisin

Arska
tittelitön venkulakala

[Herra Manala]

Hienoa, ProAc Studio 125 -kaiutinpari saapui. Vähemmän hienoa, että UPS:n idiootti onnistui pudottamaan toisen laatikon sillä tavoin, että se kolisi portaita alas yhden kerroksen verran pitäen hirvittävää meteliä.

No, rikkihän se meni. Mitähän nyt sit? Löysin kaapit hirveällä vaivalla Hollannista, kun niitä ei valmisteta enää.

Voisikohan sille olla syynsä? Myy entiset ja osta paremmat, tältä vuosituhannelta.

[1108]

Jesus, nyt vasta alkaa kolottaan paikkoja. Käverin omakotitalo nostettu tasakertaan, helvetillisessä vesisateessa, hytisten ja kiroillen. Mielenkiintoista asiasta teki se että minkäänlaisia telineitä ei ollut työmaalla, kiiku siinä reivattujen runkotolppien päällä VESISATEESSA 250 x 50 x 5900 palkki kainalossa ja runkonaulain kädessä. Huteraa, sano.

Mut kyy, kyllä raksalla on hauskaa.

[masa]

Tosin ajattelin olla hurja ja muuttaa tsadiin syksyllä,

Älä helvetissä tee sitä virhettä.

Aina on mahdollisuus paluulippuun.

Jos tajuaa opiskella sellaisen ammatin, jolla on kysntää kotipuolessa.

[killkill]

^Suvisen postauksesta rupesin miettimään:

Mitähän omasta jälkikasvusta tulee ns. isona 15-20 vuoden päästä - ottaen huomioon lähestyvän ympäristökatastrofin ja fossiilisten polttoaineiden väistämättömän loppumisen vaihtoehtoja on rajoitetusti:

[killkill]

^Kuinkahan hämmentävia tilanteita sitä syntyisikään? Juniori tuo "nuorikkonsa" näytille KillkillMansionEastiin (vaatimatonta). Isukki voi todeta lakonisesti happiteltastaan, notta "Onnea vaan teille, poika. Minä tosin sättäsin sun tyttöystäväsi kanssa jo silloin, kun olit vasta pilke äitisi silmäkulmassa"