Tix kirjoitti:EveryWoman kirjoitti:Jos viittaat pohjustelulla suhteeseen pyrkimiseen, niin eikö vastaukseni muka ole jo selvä?
Ei. Minusta ihastuksensa ilmoittaminen on pohjustusta, ikäänkuin yritys toimia katalyyttinä siihen, että toinen pohtisi parisuhteensa jatkoa. Ja omaa partneria kohtaan se nyt vaan on väärin kertoilla tunteistaan ympäri maailmaa, jos partneri ei sitä ole hyväksynyt.
En tiedä miten oikein kommentoisin tuota (ilmeisesti aika yleistä) tapaa nähdä kaikki mahdollinen toiminta vastikkeellisena. Ikään kuin toiselle ei voisi sanoa kauniita asioita ilman taka-ajatuksia. Lienee parasta pidättäytyä kommentoimasta.
Lainauksen viimeisen lauseen perusteella arvelen, että et ole lukenut edellisiä kommenttejani kun puolella silmällä. Mainitaanhan siellä harvinaisen selvästi, että partnerin hyväksyntä on ensimmäinen edellytys, jonka on täytyttävä ennen kuin mitään tunteiden ilmaisemista voi taholtani tapahtua. Eikö ole aika itsestäänselvää, että on väärin toimia kumppanin tahdon vastaisesti, oli kyse mistä tahansa asiasta (pl. ääritilanteet)?
Siis et kertoisi edes pitäväsi hänen seurastaan tai iloisesta luoneestaan, tai että pidät hänestä työkaverina?
Que? Tietysti voisin sanoa niin. Mutta en sanoisi että pidän sinusta ilman roolimäärettä ja olisin entistä varovaisempi sen suhteen, ettei ole mitään mixed signals -tilannetta.
Siis jos sanoisit vain:
Pidän sinusta, tämä merkitsisi sinulle ensisijaisesti seksuaalisluontoista pitämistä?
Jaa? Itse olen kertonut ensin pitämisestäni ja myöhemmin myös romanttisista tunteistani henkilölle, joka oli kertomishetkellä varattu ja jonka parisuhteelle toivoin pelkkää menestystä ja pitkää ikää.
Mikä motiivisi moiselle tunnustukselle oli? Oliko toivotuksesi vilpitön?
Arvelin, että hän varmaan ilahtuu saadessaan myönteistä palautetta persoonallisuudestaan. Arvelin oikein.
Minusta on mukavaa voida tehdä joku läheinen iloiseksi, ja erityisen mukavaa on tehdä iloiseksi joku jota kovasti arvostan ja ihailen. Mitä enemmän arvostan ja ihailen jotakuta, sitä voimakkaammin toivon hänelle kaikkea mahdollista iloa ja onnea ja hyvää. Siis
hänelle - itseäni en siihen yhtälöön sisällytä. Jos hän ilahtuu, minä ilahdun myös, enkä todellakaan odota saavani vastikkeeksi vaikkapa parisuhdevaihtoehtoja koskevaa harkintaa. Jos ihailemani tyyppi seurustelee, oletan että seurustelu on onnellista ja silloin mainitsemani kaiken hyvän toivominen ulottuu myös sen toivomiseen, että suhde myös jatkuu onnellisena.
Kysyit, oliko toivotukseni vilpitön. En minä mainitussa tilanteessa mitään verbaalisesti "toivottanut", kunhan kerroin tyypille pitäväni hänestä muutamien perustelujen kera. Se, että toivoin hänelle hyvää (ja toivon muuten edelleen), oli voimakas sisäinen tunne. Mitä kokonaisvaltaisempaa sellainen tunne on, sitä lähempänä rakkautta se on. Sellaista rakkautta voi kuitenkin tuntea myös ystäviään kohtaan, eikä sen kohdistuminen useisiin ihmisiin samanaikaisesti ole parisuhteesta mitenkään pois.
Joku joka näkee ihailun osoitukset lähtökohtaisesti vastikkeellisina, on kokemukseni mukaan taipuvainen näkemään myös rakkauden vastikkeellisena, jolloin on itse asiassa kysymys jostakin muusta tunteesta kuin siitä, mitä itse nimitän rakkaudeksi. Tästä syystä menetän niin helposti mahdollisuuden romanttiseen kiinnostukseen, kun törmään mainitunlaiseen ajatteluun.
Tietääkseni tästä ei aiheutunut kenellekään minkäänlaisia ikävyyksiä. Samoin erään aiemman poikaystäväni opiskelukaveri kertoi tälle ihastumisestaan suhteemme aikana: ei ikävyyksiä. Muitakin esimerkkejä olisi. Jos ajatellaan niitä ikävyyksiä, joita ystäväpiirissäni on ristiintykästymisien osalta sattunut, niin poikkeuksetta kaikissa tapauksissa ikävyydet ovat liittyneet kertomatta jättämiseen, eivät kertomiseen.
Meillä on kovin, kovin erilaiset kaveripiirit. Varatuille ihmisille tunteistaan avautuminen on sopimatonta ja typerää. Itse tuskin esim. pitäisin kovin suuresti siitä, että tyttöystävälleni tultaisiin tunnustamaan tulisia tunteita ja sen jälkeen roikuttaisiin nurkassa kyttäämässä, että koskas tuo vapautuu. Parempi olisi vain pitää mölyt mahassa niin voisi siihenkin heppuun suhtautua neutraalisti.
Unohdat taas, että tunteita on mahdollista tunnustaa myös ilman, että jää sen jälkeen nurkkiin kyttäämään toisen vapautumista tai että edes
toivoisi toisen vapautumista. Jos valitset tulkita kaikki tunteiden osoitukset vastikkeellisiksi, päädyt elämään aika erilaisessa todellisuudessa kuin jos valitset luottaa ihmisten vilpittömyyteen. Ymmärrän toki, että ensiksimainitun valinnan tehnyttä ahdistaisi tietää jonkun muun olevan tykästynyt hänen tyttöystäväänsä.
Mihinkäs se kuin kumppanien läsnäollessa-metodi nyt unohtui? Vai tarkoitatko tällä ettei sinun tyypillistä kumppaniasi ole tehty hahmottamaan monitulkintaisia tilanteita?
Ei mihinkään. Monitulkintaiset tilanteet ovat aina sopimattomia riippumatta siitä kuka on läsnä. Etkös juuri itsekin todennut, että viattomuusalue on selvästi riippuvainen siitä, miten eri tahot tilanteen kokevat?
Tarkoitan monitulkintaisella tilanteella sellaista, jonka eri henkilöt voivat tulkita olennaisesti erilaisilla tavoilla. Niin kauan kuin tilanteen osapuolet (muista henkilöistä viis) tulkitsevat sen keskenään samalla tavalla, ongelmaa ei ole. Toki sellaisiin tilanteisiin osallistumisesta seuraa vastuu sen monitoroimisesta, että tulkintaepäselvyyksiä ei tosiaan ole.