Gat kirjoitti:Tämä ketju oli yksi syy, miksi meinasin jättää uudelleenrekkautumatta.
Gat kirjoitti:Masentava ilmiö koko Jari Sarasvuo tai paremminkin se, että häntä arvostetaan. --snip-- Varmaan koska oli TV:tä tuttu ja valmiiksi siis julkkis, Sarasvuon oli helppo perustaa muodikas konsulttifirma. Tuskin hän muuta olisi osannutkaan tehdä. --snip-- Trainers Housen toiminnasta minulla ei ole tarkkaa tietoa.
Tässä argumentoitkin jo itse itsesi nurin, joten ei lisättävää täältä päästä.
Millaista sitten on se Trainers Housen oikea yrityskonsultointi, siis alemmalle henkilöstölle luennoinnin lisäksi?
Tässä taas vaikutat oikeasti kiinnostuneelta, siis halukkalta hankkia sellaista tietoa jota sinulla vielä tällä hetkellä ei ole. Hyvä.
Antoiko sinänsä kevyt TV-sarja "Diili" siitä jonkun käsityksen?
Katson vain pari jaksoa, mutta tv-ohjelmassa tehtävät eivät oikeastaan mitenkään voi vastata niitä projekteja, joita liikkeenjohdon konsultit tekevät oikeiden, isojen yritysten kanssa. Ensinnäkin ne ovat useimmiten liikesalaisuuksia, ja toiseksi niistä olisi aika vaikeaa tehdä televisioviihdettä, koska aiheet ovat liian kompleksisia
ymmärrettävää juonta olisi mahdotonta saada aikaan, kun projektin työntekijät toisinaan itsekään eivät ymmärrä mistä on kyse (ymmärryksen luominen on tietyntyyppisissä projekteissa nimenomaan se ydintehtävä, jolloin kokonaiskuva syntyy vasta aivan lopuksi ja siihen asti kaikki voi olla hyvin vaikeasti hahmotettavaa puuroa ja kaaosta).
Sarjan tehtävät ja niiden ratkaisu olivat yhtä alkeellista tasoa kuin millä vaan työvoimakoulutuksen mediapajakurssilla. Mutta niinpä vaan kilpailun voittaja pääsi Sarasvuon talliin töihin.
Tehtävät sinänsä eivät välttämättä olleetkaan kummoisia (pitäähän tv:n katsojien voida ymmärtää tehtäviä kokeakseen ohjelman kiinnostavana), mutta jos väität että minkä tahansa työvoimakoulutuksen mediapajakurssin osallistujat olisivat suorittaneet ne yhtä oma-aloitteisesti, aktiivisesti ja positiivisella energialla kuin mainittu voittaja, kyseenalaistan kykysi havaita positiivista energiaa (en kyllä usko, että noin väittäisit). Vaatimattomankin tehtävän voi tehdä joko intohimoisesti tai hälläväliä-asenteella, ja asenne onkin usein tärkein yksittäinen "paljoon" ja "vähään" pystyvät ihmiset erottava tekijä (eikä esimerkiksi lahjakkuus tai älykkyys, tai ainakaan yksinään nuo eivät vielä riitä).
Toisaalta konsulttiduunissa työpaikan "saaminen" ei ole mikään lottovoitto, jonka jälkeen voisi ruveta lepäämään laakereillaan ja nauttimaan turvatusta tulevaisuudestaan. Näinhän vanhemmat sukupolvet (esim. omat ja poikaystäväni vanhemmat) vielä nykyisinkin hahmottavat työmarkkinoita. Työtä pitää toki myös tehdä siten, että siitä on työnantajalle hyötyä. Sama mentaliteetti on yleistymässä varmaan kaikilla muillakin aloilla, mutta konsultoinnissa ja samantyyppisissä hommissa se on varmaan kaikkein selvimmin havaittavissa. En tiedä onko kyseinen kaveri edelleen samassa firmassa, enkä edes mitä firmalle kuuluu (enkä ole kyllin kiinnostunut aiheesta alkaakseni selvitellä), mutta ihan ok-tapaukseltahan hän asenteensa puolesta vaikutti (julkisia esiintymisiään ohjelman jälkeen en ole seurannut).
Osaako joku Trainers Housea tunteva kertoa, ilman hevonpaskabingosanastoa, minkälaista neuvontaa Trainers House oikeasti antaa yrityksille? Siis ihan konkreettisia keisejä, kiitos.
Osaako joku ilman tieteellistä kapulakieltä selittää meille tyhjentävästi yleisen suhteellisuusteorian? Siis siten, että oikeasti ymmärrämme mistä on kyse ja osaamme myös soveltaa tätä tietoa?
On ihmisiä, jotka eivät hahmota aineetonta työtä edes sen vertaa, että ymmärtäisivät mihin suunnittelijoita tarvitaan. Kaksi eri ihmistä on kommentoinnut ylimalkaiseen tiivistykseeni vaatesuunnittelijan työstä seuraavaa:
Miksi niistä vaatteista pitää piirtää jotain ihme kuvia? Näkeehän niistä millaisia ne on sitten kun ompelija on tehtaassa ommellut ne! Selitäpä tällaiselle ihmiselle mistä suunnittelussa on kyse, ilman että hän kokee selityksen kapulakieliseksi.
Samoin minulle ei voisi selittää suhteellisuusteoriaa ilman erikoistermejä (tai edes erikoistermien kanssa) niin, että oikeasti ymmärtäisin sen, koska minulle ei ole kehittynyt sellaista käsitteistöä jolla voisin hahmottaa edes teorian ymmärtämiseen vaadittavia lähtöoletuksia. Siis koska en ole paneutunut fysiikkaan ja matematiikkaan riittävästi. Ihan samasta syystä oikeita, monimutkaisimpia keissejä ei voi selittää kenelle tahansa (minä mukaanlukien). Ja edelleen samasta syystä yritykset maksavat tuntuvia korvauksia ihmisille, jotka ovat kehittäneet itseään ja osaamistaan niin pitkälle ja intensiivisesti, että kykenevät
a) hahmottamaan ja jäsentelemään monimutkaisia abstrakteja asioita tavalla, joka hyödyttää ihmisiä, ja
b) selittämään näitä muille (asiakasyritysten työntekijät) siten, että he ymmärtävät ne riittävän hyvin voidakseen muuttaa toimintaansa parempaan suuntaan, ja
c) ovat tyyppeinä riittävän rohkeita, aktiivisia ja tasapainoisia voidakseen vaikeassakin "aineettomassa suossa" saada rämmittyä niiden haasteellisimpien ja pelottavimpienkin kohtien yli.
Tällaisille tyypeille on syystä tai toisesta kysyntää yli tarjonnan.
Toki konsulttifirmoissa tehdään myös yksinkertaisempia, helposti kuvailtavia keissejä, mutta niiden kuvaileminen tuskin auttaisi sinua ymmärtämään työn olennaista luonnetta.
Jos ne kerran tekevät ylipitkää työpäivää, mistä se koostuu? Ettei vaan latteiden psyykkauspuheiden suunnittelusta ja hienoa isoilta opittua bisneskieltä vilisevistä firman sisäisten memojen kirjoittamisesta?
Meidän kunkin henkilökohtainen maailmamme koostuu asioista, jotka tiedämme ja ymmärrämme ja joille meillä on nimet (no ok, kaikelle havaitulle ja koetulle ei välttämättä ole täsmällistä nimeä). Jonakin päivänä saattaa törmätä tyyppiin, joka tekee työkseen asioita joille itsellä ei ole nimiä tai joihin ei ole mitään muutakaan kosketusta. Silloin luonnollisesti alitajunta mielellään täyttää tuohon tyhjään slottiin kaikkea sellaista, jolle nimityksiä löytyy ja jonka kokee jollakin tavalla liittyvän kyseiseen toimeen.
Minä kun en tiedä maa- ja metsätaloudesta paljonkaan, niin voisin sortua kuvittelemaan sinun lähinnä kuljeskelevan metsissäsi merkkailemassa kaadettavia puita olejnkorsi suupielestä törröttäen ja silloin tällöin kantavan vähän ruokaa ja vettä sioille ja lehmille. Nämä mielikuvat perustuvat siihen, miten itse olen nähnyt toimittavan, mutta mitään kokonaiskuvaa minulla sinun työstäsi ei ole. Siksi ei tulisi mieleenikään tulla Kitinään puhisemaan, kuinka helppoa hommasi on ja kuinka et varmaan mitään muuta osaisikaan.
Oma ylipitkä työpäiväni koostuu luovan prosessin ylläpitämisestä ja suorittavan työn lomittamisesta sen joukkoon sellaisella tavalla että prosessi etenee mahdollisimman optimaalisesti. Suorittavan työn osuus on se, jota minun on helpointa kuvailla kun ulkopuoliset kysyvät, mitä teen työkseni, mutta luova prosessi on kuitenkin ehdottomasti olennaisin ja tärkein osa työtäni. Ilman sitä ei olisi sitä suorittavaa osuuttakaan, tai jos olisikin, sen tulos (minulla: vaate, vaatemallisto, painokangas, muotipiirustus jne.) olisi huomattavasti arvottomampi.
Ihmettelen joo miksi yritysjohtajat suostuvat maksamaan isoja rahoja Sarasvuon kaltaisille.
Ihmetellähän aina voi ja suositeltavaakin se on silloin kun ihmettely on ymmärtämiseen pyrkivää.