työ..
- r a p a r p e r i
- Kitisijä
- Viestit: 18
- Liittynyt: 24.08.2007 19:25
työ..
En muistakkaan et milloin ois v*tuttanu NÄIN paljon lähtee töihin. Työmotivaatio on ollu karkutiellä ja hukassa pari kuukautta. Alan vaihtokin mielessä. Tää vitutus on niin uutta mulle ku aina oon tykänny töissä käydä.. Onneks on sentään mahtavat työkaverit.
Tuntuu ettei oo normaalia sosiaalista elämääkään kun tekee kolmivuorotyötä. Ja sit pitäs mielä mieski löytää. Ja jumpalla käydä. Ja koiria koulutella ja ulkoiluttaa. Perkele.
Tuntuu ettei oo normaalia sosiaalista elämääkään kun tekee kolmivuorotyötä. Ja sit pitäs mielä mieski löytää. Ja jumpalla käydä. Ja koiria koulutella ja ulkoiluttaa. Perkele.
Re: työ..
Jossakin noilla tienoilla menin ja lähdin opintovapaalle kouluttautumaan uudestaan.r a p a r p e r i kirjoitti:En muistakkaan et milloin ois v*tuttanu NÄIN paljon lähtee töihin. Työmotivaatio on ollu karkutiellä ja hukassa pari kuukautta. Alan vaihtokin mielessä. Tää vitutus on niin uutta mulle ku aina oon tykänny töissä käydä.. Onneks on sentään mahtavat työkaverit.
Tuntuu ettei oo normaalia sosiaalista elämääkään kun tekee kolmivuorotyötä. Ja sit pitäs mielä mieski löytää. Ja jumpalla käydä. Ja koiria koulutella ja ulkoiluttaa. Perkele.
Suosittelen edes harkitsemaan olisiko sinusta siihen. Toinen vaihtoehto lienee olisi hakea muita koulutuksellesi sopivia töitä.
Re: työ..
Kolmas vaihtoehto on vaipua itsesääliin, masentua, hakea masennuslääkkeitä ja kirjoittaa kitinään 24/7.PerttiMakimaa kirjoitti:
Jossakin noilla tienoilla menin ja lähdin opintovapaalle kouluttautumaan uudestaan.
Suosittelen edes harkitsemaan olisiko sinusta siihen. Toinen vaihtoehto lienee olisi hakea muita koulutuksellesi sopivia töitä.
Re: työ..
Tälle vaihtoehdolle taitaa olla nimikin. Olisiko niinsanottu G-kortti?masa kirjoitti:Kolmas vaihtoehto on vaipua itsesääliin, masentua, hakea masennuslääkkeitä ja kirjoittaa kitinään 24/7.PerttiMakimaa kirjoitti:
Jossakin noilla tienoilla menin ja lähdin opintovapaalle kouluttautumaan uudestaan.
Suosittelen edes harkitsemaan olisiko sinusta siihen. Toinen vaihtoehto lienee olisi hakea muita koulutuksellesi sopivia töitä.
En sanoisi noinkaan. Ennemmin vaan toivotan raparperille rohkeutta uusille urille. Omalla kohdalla on ainakin taipumusta jurnuttaa turhaan vaikka läpi harmaan kiven ja sitten kun viimein on ymmärtänyt tehdä sen muutoksen, niin asiat onkin muuttuneet yllättäin paremmiksi. Näin siinä tapauksessa että kyseessä on pidempiaikainen fiilis eikä mikään hetkellinen kypsyminen.McJanne kirjoitti:Ei se vaihtamalla silti parane.
- r a p a r p e r i
- Kitisijä
- Viestit: 18
- Liittynyt: 24.08.2007 19:25
Joo no, tuota uudelleenkouluttautumista olen ajatellutkin. Mutta.. kun just viime keväänä sain vakinaisen duunin (usean vuoden yrittämisen jälkeen.. ) niin eipä siitä ole helppo lähteä ja kun en oikeen osaa kuvitella ittenäni muulla alalla. Ja on toi komivuorotyön sovittaminen muuhun elämään musta ihan oikeesti joskus hankalaa.
Toi kiikkuun ripustautuminen ei mulle käy - liian paljon tekemätä, näkemättä ja mun hyvällä tuurilla en osais tehdä edes kunnon hirttosolmua. Senkin ois kai vielä opeteltava. Ja lääkkeitä en syö ku viimosessa hädässä.
MUTTA hei.. onpas taas mukava olo kun on kotona ja ei enää väsytäkkään
Toi kiikkuun ripustautuminen ei mulle käy - liian paljon tekemätä, näkemättä ja mun hyvällä tuurilla en osais tehdä edes kunnon hirttosolmua. Senkin ois kai vielä opeteltava. Ja lääkkeitä en syö ku viimosessa hädässä.
MUTTA hei.. onpas taas mukava olo kun on kotona ja ei enää väsytäkkään