Olis ah-niin-mehukas portaikkokaatumisrupisarja vasemmassa sääressä. Kihnuttaa niin maan perkeleesti ja tasaseen. Olenko keisari ja jätän rauhaan vai huijari ja revin koko setin?
Se on se malttamattomuus tuntea parantuneensa edes vähäsen, rupi paikoillaan on niin staattinen olotila ja kuitenkin sitä haluaa tuntea että näkyvää paranemista tapahtuu.
Toisaalta se voi olla se sisäinen masokisti joka haluaa tuntea kipua ja nähdä vuotavaa verta.
Ei. En tietenkään anonut sääliä tai sympatiaa, enkä varsinkaan mukanokkeluuksia. Tässä on kyse jostain universaalista(koska globaali on so last season), mihin täytyy päästä käsiksi ennen kuin se tappaa meidät.
