w00tisohaara kirjoitti:Kaljuuntuva ja poliisiviiksinen Stephen Dorff!
Katsoin leffan
-
isohaara
http://www.imdb.com/gallery/ss/0469641/ ... ey=0469641Rouva Pupu kirjoitti:w00tisohaara kirjoitti:Kaljuuntuva ja poliisiviiksinen Stephen Dorff!
-
Sheetlord
The Prestige
Christopher "Memento" Nolan jatkaa sillä saralla minkä parhaiten osaa: kuvaa pakkomielteen riivaamia miehiä ei-lineaarisella aikajanalla. Tällä kertaa ollaan edellisen vuosisadan vaihteen Lontoossa. Kahdelta aloittelevalta taikurilta menee taikasauvat ristiin epäonnistuneen tempun jälkeen ja jatkossa ukot keskittyvät suolaamaan toistensa projekteja - ruumiinvammojen tuottamista kaihtamatta. Katsojaa juksataan kiitettävissä määrin, tosin seuralainen arvasi loppuratkaisun varttia ennen allekirjaillutta.
Roolitus erinomainen. Michael Caine -vaaria jaksaisi katsoa vaikka jokaisessa elokuvassa, mutta eivätpä nuoret hrat Jackman ja Bale myöskään paljoa kalpene. Siitä tekijöille pisteet, että taikomiset ja tehosteet eivät varasta showta vaan tukevat tarinan kerrontaa. Kuvaus ja valaistus myöskin erinomaisen onnistuneita. Pituutta vartti vähemmän, niin neljän hatun päälle olisi tullut yksi kaniini.
Christopher "Memento" Nolan jatkaa sillä saralla minkä parhaiten osaa: kuvaa pakkomielteen riivaamia miehiä ei-lineaarisella aikajanalla. Tällä kertaa ollaan edellisen vuosisadan vaihteen Lontoossa. Kahdelta aloittelevalta taikurilta menee taikasauvat ristiin epäonnistuneen tempun jälkeen ja jatkossa ukot keskittyvät suolaamaan toistensa projekteja - ruumiinvammojen tuottamista kaihtamatta. Katsojaa juksataan kiitettävissä määrin, tosin seuralainen arvasi loppuratkaisun varttia ennen allekirjaillutta.
Roolitus erinomainen. Michael Caine -vaaria jaksaisi katsoa vaikka jokaisessa elokuvassa, mutta eivätpä nuoret hrat Jackman ja Bale myöskään paljoa kalpene. Siitä tekijöille pisteet, että taikomiset ja tehosteet eivät varasta showta vaan tukevat tarinan kerrontaa. Kuvaus ja valaistus myöskin erinomaisen onnistuneita. Pituutta vartti vähemmän, niin neljän hatun päälle olisi tullut yksi kaniini.
-
Sheetlord
Happy Feet
Häikäisevän näyttävästi animoitu pingviiniseikkailu kevyillä eko-höysteillä. George "Mad Max" Miller on tehnyt todella vahvan career-moven apokalyptisista toimintafilmeistä laadukkaiden lastenelokuvien tekijäksi.
Alkuperäisversiossa loistavat ääninäyttelijät ja hieno musiikki-score. Tosin jatkuva laulu-tanssi alkoi kaltaistani musikaalinvihaajaa hieman jurppia loppua kohden, mutta koska nämä olivat tarinan olennaisia elementtejä, kärvistelin loppuun asti. Animaatio pesee Pixarin mennen tullen. Osa hahmoista muistutti kiitettävissä määrin ääniään ja ainakin Robin Williams on taatusti antanut äänen lisäksi Lovelace-pingulle kehonkielensä.
Olisin toivonut, että ilmastonmuutos- ja ryöstökalastusteemat olisi käsitelty realistis-agressiivisemmin, nyt loppuratkaisu oli turhankin optimistinen.
Häikäisevän näyttävästi animoitu pingviiniseikkailu kevyillä eko-höysteillä. George "Mad Max" Miller on tehnyt todella vahvan career-moven apokalyptisista toimintafilmeistä laadukkaiden lastenelokuvien tekijäksi.
Alkuperäisversiossa loistavat ääninäyttelijät ja hieno musiikki-score. Tosin jatkuva laulu-tanssi alkoi kaltaistani musikaalinvihaajaa hieman jurppia loppua kohden, mutta koska nämä olivat tarinan olennaisia elementtejä, kärvistelin loppuun asti. Animaatio pesee Pixarin mennen tullen. Osa hahmoista muistutti kiitettävissä määrin ääniään ja ainakin Robin Williams on taatusti antanut äänen lisäksi Lovelace-pingulle kehonkielensä.
Olisin toivonut, että ilmastonmuutos- ja ryöstökalastusteemat olisi käsitelty realistis-agressiivisemmin, nyt loppuratkaisu oli turhankin optimistinen.
-
bedlam
Dellamorte Dellamore (aka Cemetery Man)
Ohhoh, olipas hienolla tavalla hämmentävä leffa. Erittäin kauniisti kuvattu eroottis- ja goresävytteinen rakkauselokuva/draama/zombiesplatter vuodelta 1994, jossa Rupert Everett esittää hautausurakoitsijaa, joka joutuu hautaamisen lisäksi myös hoitelemaan jatkuvasti mellastamaan herääviä ruumiita. Rakastuu edesmenneen miehensä haudalla jatkuvasti vierailevaan tyttöön (Anna Falchi, suuri pääosa leffassa myös rintavarustuksellaan).
Kuoleman/elämän, kuvitelman/todellisuuden ja impotenssin/potenssin rajat alkavat hämärtyä ja jossain vaiheessa täytyy jo raapia päätään. Harmi, jottei dvd:llä ollut englanninkielistä tekstitystä, koska osa dialogista meni täysin ohi. Se ei kuitenkaan oikeastaan poistanut leffan viehättävyyttä, hienoa että tällaisiakin leffoja 'vielä' tehdään. Plussaa myös vetävästä musiikistaan.
Ohhoh, olipas hienolla tavalla hämmentävä leffa. Erittäin kauniisti kuvattu eroottis- ja goresävytteinen rakkauselokuva/draama/zombiesplatter vuodelta 1994, jossa Rupert Everett esittää hautausurakoitsijaa, joka joutuu hautaamisen lisäksi myös hoitelemaan jatkuvasti mellastamaan herääviä ruumiita. Rakastuu edesmenneen miehensä haudalla jatkuvasti vierailevaan tyttöön (Anna Falchi, suuri pääosa leffassa myös rintavarustuksellaan).
Kuoleman/elämän, kuvitelman/todellisuuden ja impotenssin/potenssin rajat alkavat hämärtyä ja jossain vaiheessa täytyy jo raapia päätään. Harmi, jottei dvd:llä ollut englanninkielistä tekstitystä, koska osa dialogista meni täysin ohi. Se ei kuitenkaan oikeastaan poistanut leffan viehättävyyttä, hienoa että tällaisiakin leffoja 'vielä' tehdään. Plussaa myös vetävästä musiikistaan.
8MM2
Ehkä maailman kaikkeuden huonoin elokuva, ei edes huonoudessaan hyvä. Ei niin mitään yhteistä 8MM:n kanssa. Löysä, vetelä ja pitkä paska. Leffa oli miehen valinta, ilmeisesti takakannen sana "eroottinen" ja kuvat puolialastomista naisista houkuttelivat.
Ehkä maailman kaikkeuden huonoin elokuva, ei edes huonoudessaan hyvä. Ei niin mitään yhteistä 8MM:n kanssa. Löysä, vetelä ja pitkä paska. Leffa oli miehen valinta, ilmeisesti takakannen sana "eroottinen" ja kuvat puolialastomista naisista houkuttelivat.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
-
Sheetlord
Ei edes huonointa Seagalia. Kuitenkaan ponnaripään esikoisleffa "Nicoa" leikkaamattomana ei voita mikään - ei etenkään Chuck Norris. Tuon leffan mättökohtaukset olivat virkistävän suoraviivaisia ja realistisia kaikenmaailman hyppy-voltti-backspin-avaruuskenkimisten jälkeen.Rouva Pupu kirjoitti:Exit Wounds
Mikseivät muuten nimenneet rainaa "16mm":ksi? Olisi jotenkin loogisempaa.Lolita kirjoitti:8MM2
-
CandyMan
Vihollinen pukeutuu Pravdaan
tai mikälie, tuli lentokoneessa ja yritin välillä katsella sivusilmällä. Olipas läpipaska elokuva, kaikki kyseisen lajityypin (Sinkkuelämää jne.) kliseet mukana: menestyvä nuori nainen (tai mies) joutuu tekemään valinnan pikkusormen antamisen tai periaatteitensa pitämisen välillä, joutuu valitsemaan tutun ja turvallisen ja lipevän mutta oikeissa piireissä olevan kumppanin välillä, jne. jne. blaa blaa blaa. Yllättävän yllätyksetön kaikenkaikkiaan. Perustuu mahdollisesti johonkin kirjaan, mikä saa ihmettelemään mitä kaikkea paskaa ihmiset lukevatkaan vapaa-ajallaan. Lukisivat mieluummin Remoja.
Voisiko joku selittää miksi miehet käyttäytyvät tuollaisissa elokuvissa ja TV-sarjoissa kuin naiset? Elokuvan poikaystävä oli aivan down ja maassa koska nainen (avovaimo) myöhästyi hänen synttäreiltään, joita heidän piti ilmeisesti viettää kaksistaan. Siis haloo! Normaali avomies olisi vain happy happy ja joy joy jos voisi tuon puolesta huidella jossain strippiluolissa kavereidensa kanssa synttäreidensä kunniaksi, tai jopa vain katsella yksinään potkupalloa telkkarista olut pikku kätösissä. Vähän realismia peliin, pyydän! Vituttaa kun levitetään tuollaista valheellista kuvaa meistä miehistä.
tai mikälie, tuli lentokoneessa ja yritin välillä katsella sivusilmällä. Olipas läpipaska elokuva, kaikki kyseisen lajityypin (Sinkkuelämää jne.) kliseet mukana: menestyvä nuori nainen (tai mies) joutuu tekemään valinnan pikkusormen antamisen tai periaatteitensa pitämisen välillä, joutuu valitsemaan tutun ja turvallisen ja lipevän mutta oikeissa piireissä olevan kumppanin välillä, jne. jne. blaa blaa blaa. Yllättävän yllätyksetön kaikenkaikkiaan. Perustuu mahdollisesti johonkin kirjaan, mikä saa ihmettelemään mitä kaikkea paskaa ihmiset lukevatkaan vapaa-ajallaan. Lukisivat mieluummin Remoja.
Voisiko joku selittää miksi miehet käyttäytyvät tuollaisissa elokuvissa ja TV-sarjoissa kuin naiset? Elokuvan poikaystävä oli aivan down ja maassa koska nainen (avovaimo) myöhästyi hänen synttäreiltään, joita heidän piti ilmeisesti viettää kaksistaan. Siis haloo! Normaali avomies olisi vain happy happy ja joy joy jos voisi tuon puolesta huidella jossain strippiluolissa kavereidensa kanssa synttäreidensä kunniaksi, tai jopa vain katsella yksinään potkupalloa telkkarista olut pikku kätösissä. Vähän realismia peliin, pyydän! Vituttaa kun levitetään tuollaista valheellista kuvaa meistä miehistä.
Spider-Man 2
Loistava elokuva. Kiinnostavaa oli, että Tohtori Oktaviuksen fuusioreaktio käynnistettiin lasereilla, vaikkakin aika pienillä, kun jenkeissä suunnitellaan samaan aikaan samantapaista projektia. Oikean elämän projektissa laserit on kylläkin jalkapallokentän pituisia.
* * *
Loistava elokuva. Kiinnostavaa oli, että Tohtori Oktaviuksen fuusioreaktio käynnistettiin lasereilla, vaikkakin aika pienillä, kun jenkeissä suunnitellaan samaan aikaan samantapaista projektia. Oikean elämän projektissa laserit on kylläkin jalkapallokentän pituisia.
* * *
Nyt penikseni on fantastinen!
-
ninnithequeen
Proximity - pelkoa kaltereiden takana (USA 2000)
Njaah, vauhdikas ihan katottava action-pätkä, vaikken yleensä moisista välitäkkään. Juonessakin enemmän käänteitä kuin keskiverto räiskintäleffassa. Räiskintää taisi olla tosin enempi vasta ihan lopussa, takaa-ajoelokuva tämä enemmänkin oli. Niin ja Rob Lowe on håt.
Njaah, vauhdikas ihan katottava action-pätkä, vaikken yleensä moisista välitäkkään. Juonessakin enemmän käänteitä kuin keskiverto räiskintäleffassa. Räiskintää taisi olla tosin enempi vasta ihan lopussa, takaa-ajoelokuva tämä enemmänkin oli. Niin ja Rob Lowe on håt.
-
ninnithequeen
Twin Peaks: Fire, walk with me.
Mie olen yllättynyt. En siksi, että elokuvassa olisi niinkään mitään erikoista, vaan siksi, että odotin saadun palautteen perusteella jotain totaalista floppia.
Ei taas kannattanut kuunnella muita. Leffa oli D.C:n ja L.P:n päiväkirjat lukeneelle mainio lisäys (tai oikeastaan realisointi) tapahtumille, jotka toki olivat kohtuullisen selkeinä jo kirjojenkin jälkeen. Hyviä puolia olivat mainiosti onnistunut Lynchmäinen tunnelma, vaikkakin aika poikkeava alkuperäisestä TP:stä. Toisaalta, aika tylsää olisi ollut katsella parin tunnin mittaista lisäjaksoa tuohon sarjaan, joten kai siinä oli jotain uutta keksittävä.
Symboliikka oli välillä sellaista, että joutui hihkaisemaan aina kun keksi jotain ja välillä se oli niin osoittelevaa että ehkä vähän hävetti. Joka tapauksessa aivonystyrät toimivat läpi elokuvan, joten riippumatta tulkintojen oikeellisuudesta tylsäksi elokuva ei käynyt missään vaiheessa.
Miinusta elokuva saa Sheryl Leen kehnosta näyttelemisestä sekä Lara Flynn Boylen puuttumisesta. Tissit ovat aina tietysti kivoja, mutta niiden funktio jäi vähän laihaksi. Ei Lynch ole aiemminkaan tarvinnut aivomössöä tai pehmopornoa pointin esilletuomiseksi. Lisäksi aika moni asia jäi täysin ilman selitystä, kuten esimerkiksi se vitun valkoinen hevonen. Vittu. Mikäli se luki jommassa kummassa kirjassa niin muistuttakaa, mut mie en muista. Valkoinen hevonen symbolisoi jossain kuolemaa ja ehkä white lodgea? Oliko kyseessä aikuinen Lauran poni? Who knows. Otan selvää. Mikä oli David Bowien esittämän hiipparin funktio?
Yksi mielenkiintoinen seikka oli vihreän ja vaalean teema lavastuksen värityksessä. Sekä Sheryl Leen, että Theresa Banksia esittäneiden naisten silmien väri oli värimäärityksessä korostetun vihreä ja hiukset korostetun vaaleat. Lynchin tuntien tuskin yhteensattumaa. Musiikki oli - kuten alkuperäisessäkin sarjassa - suunniteltu sellaiseksi, joka ei sovi siihen laisinkaan. Onnistuivat hyvin, uudentyyppinen musiikki noudatteli kuitenkin teemaltaan hyvin pitkälti sarjaa. Badalamenti on aika velho.
Dramatisointi ja aikaikkuna noudatteli pitkälti kultaista leikkausta ja lynchmäisen surrealistista impressionismia. Uutta asiassa oli se, että samat henkilöhahmot välillä olivat pelottavia ja välillä eivät. Siitä on sitten vaikeaa sanoa että oliko kyseessä katsojan tulkinta eri tilanteista vai tarkalleen harkittu kontrasti eri henkilöhahmojen presentaatioissa.
Annan yksittäisenä elokuvana ***, TP - tuotannon viimeisenä näkemättömänä osana ****/*****
Mie olen yllättynyt. En siksi, että elokuvassa olisi niinkään mitään erikoista, vaan siksi, että odotin saadun palautteen perusteella jotain totaalista floppia.
Ei taas kannattanut kuunnella muita. Leffa oli D.C:n ja L.P:n päiväkirjat lukeneelle mainio lisäys (tai oikeastaan realisointi) tapahtumille, jotka toki olivat kohtuullisen selkeinä jo kirjojenkin jälkeen. Hyviä puolia olivat mainiosti onnistunut Lynchmäinen tunnelma, vaikkakin aika poikkeava alkuperäisestä TP:stä. Toisaalta, aika tylsää olisi ollut katsella parin tunnin mittaista lisäjaksoa tuohon sarjaan, joten kai siinä oli jotain uutta keksittävä.
Symboliikka oli välillä sellaista, että joutui hihkaisemaan aina kun keksi jotain ja välillä se oli niin osoittelevaa että ehkä vähän hävetti. Joka tapauksessa aivonystyrät toimivat läpi elokuvan, joten riippumatta tulkintojen oikeellisuudesta tylsäksi elokuva ei käynyt missään vaiheessa.
Miinusta elokuva saa Sheryl Leen kehnosta näyttelemisestä sekä Lara Flynn Boylen puuttumisesta. Tissit ovat aina tietysti kivoja, mutta niiden funktio jäi vähän laihaksi. Ei Lynch ole aiemminkaan tarvinnut aivomössöä tai pehmopornoa pointin esilletuomiseksi. Lisäksi aika moni asia jäi täysin ilman selitystä, kuten esimerkiksi se vitun valkoinen hevonen. Vittu. Mikäli se luki jommassa kummassa kirjassa niin muistuttakaa, mut mie en muista. Valkoinen hevonen symbolisoi jossain kuolemaa ja ehkä white lodgea? Oliko kyseessä aikuinen Lauran poni? Who knows. Otan selvää. Mikä oli David Bowien esittämän hiipparin funktio?
Yksi mielenkiintoinen seikka oli vihreän ja vaalean teema lavastuksen värityksessä. Sekä Sheryl Leen, että Theresa Banksia esittäneiden naisten silmien väri oli värimäärityksessä korostetun vihreä ja hiukset korostetun vaaleat. Lynchin tuntien tuskin yhteensattumaa. Musiikki oli - kuten alkuperäisessäkin sarjassa - suunniteltu sellaiseksi, joka ei sovi siihen laisinkaan. Onnistuivat hyvin, uudentyyppinen musiikki noudatteli kuitenkin teemaltaan hyvin pitkälti sarjaa. Badalamenti on aika velho.
Dramatisointi ja aikaikkuna noudatteli pitkälti kultaista leikkausta ja lynchmäisen surrealistista impressionismia. Uutta asiassa oli se, että samat henkilöhahmot välillä olivat pelottavia ja välillä eivät. Siitä on sitten vaikeaa sanoa että oliko kyseessä katsojan tulkinta eri tilanteista vai tarkalleen harkittu kontrasti eri henkilöhahmojen presentaatioissa.
Annan yksittäisenä elokuvana ***, TP - tuotannon viimeisenä näkemättömänä osana ****/*****
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
- Ann 2005
-
isohaara
Saw III
Tasapaksun kakkososan jälkeen odotukset olivat kohtuullisen alhaalla ja olinkin varannut elokuvan ajaksi oheistoimintaa etten vallan tylsistyisi. Alkupuolella huomio karkailikin aina välillä, mutta puolenvälin aikoihin leffa alkoi vetää puoleensa.
Vanhojen osien selittelyt olivat hyviä lisiä - pidän vallan hirveästi siitä kun jatko-osissa täydennetään järkevissä määrin jatkumon alkupään tapahtumia - ja Jeffin kostoretki rupesi kiehtomaan kun äijä oli sittenkin tarpeeksi paatunut antaakseen uhriensa kitua kunnolla. Oli myös miellyttävää kun se tyhmä akka, joka ei vaan pysynyt kontrollissa, sai ansionsa mukaan. Ärsyttävä horo muutenki. Loppukohtaus oli aluksi turhauttavan laahaava ja lopulta siinä oli aivan liikaa käänteitä, mutta lopulta kohtaus oli kuitenkin loistava; Jigsaw vittu hoitaa.
Tasapaksun kakkososan jälkeen odotukset olivat kohtuullisen alhaalla ja olinkin varannut elokuvan ajaksi oheistoimintaa etten vallan tylsistyisi. Alkupuolella huomio karkailikin aina välillä, mutta puolenvälin aikoihin leffa alkoi vetää puoleensa.
Vanhojen osien selittelyt olivat hyviä lisiä - pidän vallan hirveästi siitä kun jatko-osissa täydennetään järkevissä määrin jatkumon alkupään tapahtumia - ja Jeffin kostoretki rupesi kiehtomaan kun äijä oli sittenkin tarpeeksi paatunut antaakseen uhriensa kitua kunnolla. Oli myös miellyttävää kun se tyhmä akka, joka ei vaan pysynyt kontrollissa, sai ansionsa mukaan. Ärsyttävä horo muutenki. Loppukohtaus oli aluksi turhauttavan laahaava ja lopulta siinä oli aivan liikaa käänteitä, mutta lopulta kohtaus oli kuitenkin loistava; Jigsaw vittu hoitaa.
Kyllä mua tässä kyseisessä katselukappaleessa hämäsi se, että tekstitys uupui. Välillä siitä höpötyksestä ja huutamisesta ei saanut mitään selkoa. Kyseessä olikin kaverilta lainassa ollut levy, kuulemma jenkkilästä aikoinaan tilattu, jossa ei siis ollut edes engl.kielistä tekstitystä.Mylwin kirjoitti:Twin Peaks: Fire, walk with me.
Kolme tähtöstä.
Rotan aivot valtasivat pääni.
Eipä kummoinen. Mulle ihan ok, mies oli tuskissaan ja pikkujannu haltioissaan. Uskoisin että toimii parhaiten kohderyhmässä 9-13v pojat.McJanne kirjoitti:Örh. Onkos joku kattonu Eragonin jo? Himottas, vaan ei tierä maksaako vaivan.
Kun taas The Departed oli aivan loistava leffa!!!
Not only is life a bitch, it has puppies
Kävin katsomassa, taktisesti yksikseni sillä fantasiaa ei mikään pilaa niin tehokkaasti kuin vieressä elollisesta muistuttava insinööri.Yönmustaritari kirjoitti:Nähty. Pidän tuon ohjaajan tyylistä.HellBell kirjoitti: Pan´s Labyrinth
Loistava elokuva, toimi juuri kuten satujen kuuluu, eli pelotti uskomaan hyveiden voittoon. Erityisesti viehätti kerronnan tasojen tasavahvuus, molempiin maailmoihin pystyi uskomaan. Kapteeni olisi ollut karikatyyrimainen ellei olisi vihjailtu traagisesta sukupolvien jatkumosta.
Katselin alle Guillermon aiemman ohjauksen Devil's Backbone, joka hyödynsi kummitustarinaa sisällissodan keskellä. Sama visuaalisuus ja värikylläisyys tässäkin sekä vahvoja hahmoja, tarina hyvä mutta toteutus ei-niin-maaginen kuin Labyrinthissa.
Elämä kantaa, jos sen antaa
-
RolloTomasi
- Kitisijä
- Viestit: 2349
- Liittynyt: 06.09.2006 7:50
- Paikkakunta: Maa
Musta ei, ellei ajattele filmiä nimenomaan perussatuna, mutta jokseenkin odotin jotain haastavammin älyllisempää tarinallisestiKin (muuten kuin tehosteiden ja kuvien tasalla) tarkoittaen sitä, että fantasian ja reaalin maailmojen välisyydellä olisi voinut olla hieman salamyhkäisemmät verkostot tai jopa nurinkurisuudet toisiinsa nähden, esim siten että fantasia-maailmaa olisi kuvattu ja kerrottu faktisin keinoin ja todellista maailmaa taas vastaavasti lumemaailman keinoin ja sävyin.RolloTomasi kirjoitti:On.Melnais kirjoitti:Loistava elokuvaHellBell kirjoitti: Pan´s Labyrinth
Tätä tarkoitin aiemmalla "liialla simppeliyydellä".
No satisfaction.
A man's gotta do what a man's gotta do.
-
bedlam
The Night of the Hunter
1/2
Robert Mitchum esikuvana kaikille myöhemmille sarjamurhaajapsykopaateille Charles Laughtonin harmillisesti ainoaksi jääneessä ohjauksessa. Ei aivan kokonaisuutena kantanut sellaiseksi klassikoksi, mitä yleisesti kehutaan vaikka sisältääkin paikoin huikean kaunista mustavalkokuvausta valon ja varjojen leikkeineen.
Alligator
Muistan että pikkukoltiaisena mieluisinta luettavaa olivat R-Kioskin vuokravideolehdet, joiden kauhuosastoa varten piti ihan erikseen kaakaota laittaa. Ihastelin Alligaattorin, Amityville Horrorin ja monen muun kansikuvia ja toivoin pääseväni jotenkin nuo hurjan pelottavalta tuntuvat elokuvat joskus näkemään vaikka salaa.
Yllättävän hyvinhän tämä b-luokan kasarikauhuiluksi toimikin, vaikkei missään kohtaan varsinaisesti jännittänytkään. Huumorikaan ei (kai) ollut tahatonta, vaan kyseessä oli ihan viihdyttävä pikkuleffa. Tuskin tätä toista kertaa silti tulee tsiigattua.
Masters of Horror
Jaksot: Jenifer (Dario Argento), Pick Me Up (Larry Cohen), Dance of the Dead (Tobe Hooper) ja Dreams in the Witch-House (Stuart Gordon)
Vaikea näitä on tv-sarjan jaksoina arvostella, mutta toisaalta ei pitäisi kokoillan elokuviinkaan verrata. Annetaan kolme tähteä nyt vaikka yhteensä. Argenton jakso tempaisi parhaiten mukaansa, vaikka loppu olikin suuri antikliimaksi. Hooperin jaksoa on myös mielestäni turhaan parjattu, kyseessä oli ihan toimiva post-apokalyptinen amerikkakuvaus.
1/2Robert Mitchum esikuvana kaikille myöhemmille sarjamurhaajapsykopaateille Charles Laughtonin harmillisesti ainoaksi jääneessä ohjauksessa. Ei aivan kokonaisuutena kantanut sellaiseksi klassikoksi, mitä yleisesti kehutaan vaikka sisältääkin paikoin huikean kaunista mustavalkokuvausta valon ja varjojen leikkeineen.
Alligator
Muistan että pikkukoltiaisena mieluisinta luettavaa olivat R-Kioskin vuokravideolehdet, joiden kauhuosastoa varten piti ihan erikseen kaakaota laittaa. Ihastelin Alligaattorin, Amityville Horrorin ja monen muun kansikuvia ja toivoin pääseväni jotenkin nuo hurjan pelottavalta tuntuvat elokuvat joskus näkemään vaikka salaa.
Yllättävän hyvinhän tämä b-luokan kasarikauhuiluksi toimikin, vaikkei missään kohtaan varsinaisesti jännittänytkään. Huumorikaan ei (kai) ollut tahatonta, vaan kyseessä oli ihan viihdyttävä pikkuleffa. Tuskin tätä toista kertaa silti tulee tsiigattua.
Masters of Horror
Jaksot: Jenifer (Dario Argento), Pick Me Up (Larry Cohen), Dance of the Dead (Tobe Hooper) ja Dreams in the Witch-House (Stuart Gordon)
Vaikea näitä on tv-sarjan jaksoina arvostella, mutta toisaalta ei pitäisi kokoillan elokuviinkaan verrata. Annetaan kolme tähteä nyt vaikka yhteensä. Argenton jakso tempaisi parhaiten mukaansa, vaikka loppu olikin suuri antikliimaksi. Hooperin jaksoa on myös mielestäni turhaan parjattu, kyseessä oli ihan toimiva post-apokalyptinen amerikkakuvaus.
-
sanctus
Katsoin Roy Anderssonin lyhärin Härlig är jorden.
Ajatukset ihmisyydestä mitattavana määreenä, normaaliuden fasismista ja historian toistumisesta kaikkialla ja erityisesti 90 -luvun alun Ruotsissa ovat läsnä ohjaajalla.
Ajatukset ihmisyydestä mitattavana määreenä, normaaliuden fasismista ja historian toistumisesta kaikkialla ja erityisesti 90 -luvun alun Ruotsissa ovat läsnä ohjaajalla.
Musta Dahlia
Odotukset olivat korkealla kun ahkerasti työnsin popkorneja kitaani jo alkumainosten aikana leffassa. Pettymyksekseni oli lopulta todettava, että popkornit taisivat olla sen session parasta antia (tosin ne olivat oikeasti tosi hyviä).
Sanoisin kuitenkin, että kaikin puolin ihan jees leffa. Sellaista perinteistä gansterifiilistä vastaavanlaisissa tunnelmissa kuin LA Confidentialissa aikoinaan. Ei kuitenkaan leffana pärjää edellämainitulle. Tarina eteni mukavasti eteenpäin, mutta leffan loppurysäys oli vähän turhan rysäysmäinen. Ensin rakennetaan pitkään tarinaa ja juonikuvioita kunnes viimeisten minuuttien aikana kaikki kaatuu katsojan syliin. Joku tykkää, joku ei. Minä en erityisemmin ilahtunut. Olisin kaivannut enemmän sitä "salapoliisityötä" ja ratkaisun hieman vaiheittaisempaa paljastumista. Tietysti näin jälkeenpäin ajateltuna pari vinkkiä toki tuli katsojalle, mutta olivat ehkä vähän liian kaukaa haettuja.
Annetaan kuitenkin leffalle kolme (tai kolme ja puoli) sadistia viidestä:
Odotukset olivat korkealla kun ahkerasti työnsin popkorneja kitaani jo alkumainosten aikana leffassa. Pettymyksekseni oli lopulta todettava, että popkornit taisivat olla sen session parasta antia (tosin ne olivat oikeasti tosi hyviä).
Sanoisin kuitenkin, että kaikin puolin ihan jees leffa. Sellaista perinteistä gansterifiilistä vastaavanlaisissa tunnelmissa kuin LA Confidentialissa aikoinaan. Ei kuitenkaan leffana pärjää edellämainitulle. Tarina eteni mukavasti eteenpäin, mutta leffan loppurysäys oli vähän turhan rysäysmäinen. Ensin rakennetaan pitkään tarinaa ja juonikuvioita kunnes viimeisten minuuttien aikana kaikki kaatuu katsojan syliin. Joku tykkää, joku ei. Minä en erityisemmin ilahtunut. Olisin kaivannut enemmän sitä "salapoliisityötä" ja ratkaisun hieman vaiheittaisempaa paljastumista. Tietysti näin jälkeenpäin ajateltuna pari vinkkiä toki tuli katsojalle, mutta olivat ehkä vähän liian kaukaa haettuja.
Annetaan kuitenkin leffalle kolme (tai kolme ja puoli) sadistia viidestä:
Ovela kuin orgasmi
-
bedlam