Halpa huora.Flipperix kirjoitti:200 €/h.
EW:lle suosittelen avautumista, sanan jokaisessa(ihan jokaisessa) merkityksessä. Jos ei tehoa, niin mene analyysiin.
Halpa huora.Flipperix kirjoitti:200 €/h.
Avoimuus ja itsetuntemus kulkee käsikkäin.Ann kirjoitti: EW:lle suosittelen avautumista, sanan jokaisessa(ihan jokaisessa) merkityksessä. Jos ei tehoa, niin mene analyysiin.
Heh, olin ollut noiden kahden ristisiitos ennen kuin silmäni avautuivat viime viikolla ystäväni kamalan purkauksen ja terapistin avulla.. Tajusin, että minä elän elämääni ja olen vastuussa omasta onnestani. Minun täytyy pitää itsestäni eikä hakea hyväksyntää koko ajan muilta. En myöskään voi syyttää kaikesta kohtaamastani epäonnesta ja ikävistä asioista olosuhteita, vanhempiani, ympäristöä, keskittymishäiriötä ym. Kun pidän itsestäni, pidän myös muista ja he minusta. Kaikki voittaa. Jeah, meikäläinen rulettaa.EveryWoman kirjoitti: Satunnaiset kohtaamiset heidän kanssaan yksilöinä jättävät olon hämmentyneeksi. Toinen on patologisen huomionkipeä, itseään aikuisena pitävä suurikokoinen lapsi, jonka jokainen repliikki kiljutaan asiasisällön kanssa yhteensopimattomalla äänensävyllä - sellaisella, joka sopisi paremmin tukemaan lausetta Kiinnostanko minä helvetti ketään? Toinen on kuoreensa vetäytynyt, ylimielinen arjen filosofi, joka uskoo panostuksettakin tietävänsä kaiken kaikesta kaikkia muita paremmin, mutta on hiljaa alistunut siihen, että maailma pyörii tyhmempien säännöillä - ja selittää tällä omaa älyllistä laiskuuttaan.
Minua on aina kiinnostanut vastaus seuraavaan kysymykseen: Mitä sitten pitäisi syyttää?Keikaus kirjoitti:En myöskään voi syyttää kaikesta kohtaamastani epäonnesta ja ikävistä asioista olosuhteita, vanhempiani, ympäristöä, keskittymishäiriötä ym.
Ei mitään. Miettiä mikä menee pieleen ja jos jokin menee niin pyrkiä korjaamaan tai kiertämään ongelma. Yleensä mikään merkittävämpi ei edes mene.segma kirjoitti: Minua on aina kiinnostanut vastaus seuraavaan kysymykseen: Mitä sitten pitäisi syyttää?
Kerropa vielä miten se onnistuu. Kaikelle on aina JOKIN syy. Ja (ainakin minusta) syyttämiseen riittää jo se, että tietää syyllisen (näinkin herkässä asiassa kuin sisäinen ajatusmaailma). Turhaa semantiikkaa kenties?elco kirjoitti:Ei mitään. Miettiä mikä menee pieleen ja jos jokin menee niin pyrkiä korjaamaan tai kiertämään ongelma. Yleensä mikään merkittävämpi ei edes mene.
Tärkeintä kai on, että siinä syyttelemisen huumassa ei sysää koko syytä sinne oman navan ulkopuolelle. Syyttämisen käsitteeseen kun minun päässäni ainakin vahvasti liittyy vastuu ja syyttäessä se vastuu lähes aina halutaan osoittaa olevan syyttämisen kohteella. Eri asia on miettiä miksi jokin tapahtui sen enempää syyttelemättä ja toimia sitten aktiivisena omaan elämään vaikuttajana ja ottaa opikseen.segma kirjoitti:Kerropa vielä miten se onnistuu. Kaikelle on aina JOKIN syy. Ja (ainakin minusta) syyttämiseen riittää jo se, että tietää syyllisen (näinkin herkässä asiassa kuin sisäinen ajatusmaailma). Turhaa semantiikkaa kenties?elco kirjoitti:Ei mitään. Miettiä mikä menee pieleen ja jos jokin menee niin pyrkiä korjaamaan tai kiertämään ongelma. Yleensä mikään merkittävämpi ei edes mene.
Jos kuluttaa enimmän osan aktiivisesta ajastaan syntipukkien etsimiseen, saattaa tuo itse eläminen jäädä vähän taka-alalle. Eikö paskojakin asioita voi hyväksyä syyttelemättä mitään/ketään.segma kirjoitti:Minua on aina kiinnostanut vastaus seuraavaan kysymykseen: Mitä sitten pitäisi syyttää?
Avoimuus ja avautuminen taas eivät.Clay kirjoitti: Avoimuus ja itsetuntemus kulkee käsikkäin.
A scacchi? Un gioco meglio perderlo che trovarlo, secondo me.Lepikkorapu kirjoitti:Ma tu sai le giuste parole! Con te partirò a qualsiasi parte. Prima devi venire per giocare con me, comunque!
Sanoin epäselvästi: tarkoitin kärvistelyn (kivun sietämisen) funktiota, en sattumisen itseisarvoista funktiota. Tässä tapauksessa tuleen kannattaa jäädä makaamaan, koska sen tiedetään sammuvan aika pian ilman äärimmäisiä toimenpiteitäkin.Mylwin kirjoitti:Onko se funktio se, että sä ymmärrät jonkun asian paremmin, vai se, että joku toinen ymmärtää jonkun asian paremmin?EveryWoman kirjoitti:Siis: on ok, että välillä sattuu, jos tiedän ettei sattuminen johdu silkasta pään hakkaamisesta seinään vaan sillä on funktio.
Vai onko sattumisesta rahallista, materiaalista tai hengellistä hyötyä jollekulle?
Kieltämättä hyviä neuvoja, mutta mutta. Hallittua avautumista on jo kokeiltu lukuisia kertoja, sekä minun että kumppanin toimesta, täysin tuloksettomasti. Hallitsematon avautuminen (johon tuossa ehkä viittasit?) tuskin muuttaisi tilannetta hyvään suuntaan - ennemmin välit menisivät poikki lopullisesti. Tai ainakin loukkaantuneisuus syöpyisi sydänjuuriin saakka, mitä kukaan meistä ei kuitenkaan toivo.Ann kirjoitti:EW:lle suosittelen avautumista, sanan jokaisessa(ihan jokaisessa) merkityksessä. Jos ei tehoa, niin mene analyysiin.
Niinpä. Useimmat ihmiset, joiden kanssa olen ollut tekemisissä IRL, ovat tuon tajunneet kohtuullisella määrällä selittämistä, kuvailua ja käytännön esimerkkejä. Nämä eivät, eivät edes kohtuuttomalla määrällä monta vuotta jatkunutta selittämistä kahdelta eri ihmiseltä. Hulluinta on se, että molemmilla on psykoanalyytikon koulutus (johon sisältyy pitkä oma terapia sen varmistamiseksi, että koulutettava on mieleltään tasapainoinen!), ja toinen harjoittaa sitä jopa ammatikseen.Keikaus kirjoitti:Heh, olin ollut noiden kahden ristisiitos ennen kuin silmäni avautuivat viime viikolla ystäväni kamalan purkauksen ja terapistin avulla.. Tajusin, että minä elän elämääni ja olen vastuussa omasta onnestani. Minun täytyy pitää itsestäni eikä hakea hyväksyntää koko ajan muilta. En myöskään voi syyttää kaikesta kohtaamastani epäonnesta ja ikävistä asioista olosuhteita, vanhempiani, ympäristöä, keskittymishäiriötä ym. Kun pidän itsestäni, pidän myös muista ja he minusta. Kaikki voittaa. Jeah, meikäläinen rulettaa.
Loppu tapahtuu portaittain, mutta vuoden vaihteeseen mennessä kaikki primäärit jälkivaikutuksetkin ovat varmaan takanapäin. Lopun alku tapahtuu onneksi jo lokakuun aikana.Mida kirjoitti:Kauanko tää ilmeisesti asumisjärjestely on teillä voimassa? Eli kuinka pian pitäisi viimeistään helpottaa.
Näkemykseni mukaan jokaisen vastuulla on toimia niin hyvin kuin osaa. En oikeastaan koe, että minun pitäisi tai olisi järkevää alistua/myötäillä enempää, mutta kuitenkin uskon että muuttamalla toimintaani muilta osin johonkin suuntaan (esimerkiksi olemalla empaattisempi), kaikilla olisi mukavampaa. Olen kuitenkin niin lopussa (aika moni elämänalue mättää ja vie energiaa), että en yksinkertaisesti jaksa.Mida kirjoitti:Ja onko se niin, että koet, että sinun vastuullasi on toimia niin, että kaikki olisivat onnellisia ja jos et siihen pysty, niin se on sinun epäonnistumisesi? Jos näin on, niin miksi se kaikki vastuu on sinulla? Siksikö, että tiedostat paljon asiaan liittyviä näkökulmia ja osaat etsiä ratkaisuja? Ja kyllä varmasti risoo niimmaaperusteellisesti jos joutuu arkensa jakamaan ihmisten kanssa, jotka toimivat ärsyttävästi.
Kiitti!Mida kirjoitti:Jaksamista.
Apuva täältäkin! No, ihmiset ovat usein sokeita toimilleen, koska virheet, huono käytös ja epätäydellisyydet saattavat hävettää ja koska muutos on usein myös tuskallista, vaikka vapauttavaa onkin ja tekee ihmisen lopulta onnellisemmaksi.EveryWoman kirjoitti: Hulluinta on se, että molemmilla on psykoanalyytikon koulutus (johon sisältyy pitkä oma terapia sen varmistamiseksi, että koulutettava on mieleltään tasapainoinen!), ja toinen harjoittaa sitä jopa ammatikseen.
Ei ole. Mä olen vaan utelias. Lisäksi luulin sua joksikin arkkienkeliksi, jota maalliset murheet, kuten jonkun ihmisen jankutus ei voi satuttaa, tai että ainakin olet viisaudessasi osannut valita itsellesi parempia ystäviä, naapureita ja työkavereita.EveryWoman kirjoitti:Näinkö kävi?Jyrki73 kirjoitti:Muuten ew:stä paljastui jotain uutta.Onko sillä mitään väliä?Jyrki73 kirjoitti:Toisaalta en tiedä ovatko nuo ew:n kuvailemat ihmiset hänen sukulaisiaan, kumppanin sukulaisia vai keistä oli kyse.
Sukulaisii o vähä paha mennä valkkaamaan. Tai puolison sukulaisia. Tai kumminkaimanserkkupuolta. No niinku silleen. Daa!Jyrki73 kirjoitti: Ei ole. Mä olen vaan utelias. Lisäksi luulin sua joksikin arkkienkeliksi, jota maalliset murheet, kuten jonkun ihmisen jankutus ei voi satuttaa, tai että ainakin olet viisaudessasi osannut valita itsellesi parempia ystäviä, naapureita ja työkavereita.
Tjaa. Normaalitilassa pyrinkin olemaan olematta tekemisissä sellaisten tapausten kanssa, jotka yrittävät sosiaalisten pakotteiden avulla alistaa minut toimimaan omaa hyvinvointiani vastaan. Nyt se vain poikkeuksellisesti ei ole mahdollista.Jyrki73 kirjoitti:luulin sua joksikin arkkienkeliksi, jota maalliset murheet, kuten jonkun ihmisen jankutus ei voi satuttaa, tai että ainakin olet viisaudessasi osannut valita itsellesi parempia ystäviä, naapureita ja työkavereita.
Tulipa mieleen, että mulla olisi vielä mahdollisuus valita! Oisko maailman nuijin peruste eroon se, että ei siedä kumppanin lähisukulaisia?Mida kirjoitti:Sukulaisii o vähä paha mennä valkkaamaan. Tai puolison sukulaisia.
Jep. Ei voi kuin yrittää jaksaa.Keikaus kirjoitti:No, ihmiset ovat usein sokeita toimilleen, koska virheet, huono käytös ja epätäydellisyydet saattavat hävettää ja koska muutos on usein myös tuskallista, vaikka vapauttavaa onkin ja tekee ihmisen lopulta onnellisemmaksi.
No, tervemenoa vaan sinne sitten! Ei ne muutokset helppoja ole, etenkin jos joutuu noinkin rakkaasta omasta kuvastaan luopumaan. Siinä joutuu vähän nöyrtymäänkin jossain vaiheessa häpeämisen lisäksi.EveryWoman kirjoitti:Jep. Ei voi kuin yrittää jaksaa.Keikaus kirjoitti:No, ihmiset ovat usein sokeita toimilleen, koska virheet, huono käytös ja epätäydellisyydet saattavat hävettää ja koska muutos on usein myös tuskallista, vaikka vapauttavaa onkin ja tekee ihmisen lopulta onnellisemmaksi.
Toinen mainituista tosin heitti eilen ilmaan ajatuksen, että suunnittelee terapiaan menemistä. En kyllä tiedä auttaisiko se hänen tapauksessaan. Hän näet osaa alan ihmisenä luoda itsestään varsin tasapainoisen, kypsän ja koherentin kuvan (johon tod. näk. itsekin jollain tasolla uskoo). Minäkin olin ensi kertaa hänet tavatessani aivan lääpälläni, kun hän kertoi minulle itsestään. Käytännössä ne kertomukset kuitenkin osoittautuivat silkaksi saduksi. Kuka tahansa, joka näkee hänet sosiaalisessa vuorovaikutustilanteessa (etenkin perheen kesken, ja etenkin silloin kun jokin ei suju suunnitelmien mukaan), olisi todennäköisesti samaa mieltä. Terapeutille pitäisi varmaan näyttää salaa kotona kuvattua videomateriaalia, jotta tämä ymmärtäisi mistä on kyse.
*huokaus*