Kadehdit peilikuvaasi ja se murskaa itsetuntosi, ja on sinulta pois? Aika skitsoa.
Vai pitäisikö tämä ymmärtää siten, että vastaaja on ymmärtänyt kysymyksen väärin? Vai minä? Tuli vain mieleeni, että Feizin peilikuvan ollessa epämieleinen on se vihollinen, joka taas ei ole tässä tarkoitettu nemesis.
Herra Manala kirjoitti:inhimillisen negatiivisia piirteitä
Jännä muuten miten negatiivisia piirteitä kuvaillaan usein "inhimillisiksi". Kuin se tekisi niistä jotenkin vähemmän valitettavia tai oman vastuun ulkopuolelle jääviä asioita.
Yhdessä vaiheessa oli aika pahakin, ja käytin paljon aikaa ja vaivaa ollakseni juuri sellainen, kun sitä päivästä toiseen vaatimalla vaadittiin.
Silloin kyllä meni punaiselle kun näin kyseisen tyylisiä ihmisiä.
Ironista kuitenkin oli se, että aikuisten oikeasti en edes sellainen halunnut olla.
Onneksi tuota vaihetta ei montaa vuotta kestänyt, ja olen jo muutamia vuosi ollut tasapainossa ja erittäin tyytyväinen itseeni, juuri tämänlainen mun kuuluukin olla. Ja se näkyy myös ulospäin kun ihminen on onnellinen, sitä en tod ollut kun kaikki aika meni laskemiseen ja rehkimiseen joka ei edes ollut lähellä omaa sydäntä.
Herra Manala kirjoitti:inhimillisen negatiivisia piirteitä
Jännä muuten miten negatiivisia piirteitä kuvaillaan usein "inhimillisiksi". Kuin se tekisi niistä jotenkin vähemmän valitettavia tai oman vastuun ulkopuolelle jääviä asioita.
Mä myönnän käyttäväni sanaa inhimillinen aika usein. Se on sopivan humaani sana lieventämään jonkun epäonnistumisen tuskaa tai häpeää..tai omia mokia. Pitäisköhän sitä olla tarkempi käyttötarkoituksesta?
Pitkällisten miettelöiden (n. se aika joka kului tämän ketjun lukemiseen kahdessa osassa eri päivinä) jälkeen tulin siihen tulokseen, että seurustelin (vai tapailin, en tiiä) nemesikseni kanssa. Iloinen, aina seurassa yhtä joviaalin oloinen, nätti ja huoleton seurakuntanuori, joka kuunteli älykästä musiikkia ja oli sopivalla tavalla lapsenomainen, outo ja omituinen.
Ja vielä aika-ajoin haikailen menetykseni perään. Ei jummarra. Olen kai vain kade.
Herra Manala kirjoitti:Tota. Tuossa ei nyt ole yhtään mitään järkeä.
Ei ollutkaan, termi oli väärä. Kyse ei ollutkaan varsinaisesti oikeassa tai väärässä olemisesta, vaan pätemisestä.
Tuo ei kyllä parantanut mielestäni lauseen loogisuutta yhtään. Vai koetko sinä, että Nemesis aiheuttaa sinussa nimenomaan pätemisen tarvetta?
-Superior- kirjoitti:Jännä muuten miten negatiivisia piirteitä kuvaillaan usein "inhimillisiksi". Kuin se tekisi niistä jotenkin vähemmän valitettavia tai oman vastuun ulkopuolelle jääviä asioita.
Kyse on ainoastaan omasta itsetunnosta lähtevästä projisoinnista; jos näkee omat piirteensä ikävän valitettavina ja lisävastuuta vaativina, saattaa ongelma olla jossain muualla kuin vastuun pakoilussa.
Inhimillisen negatiivinen piirre voi olla vaikkapa järkevissä mitoissa oleva itsekkyys tai ei-hyväuskoisuus.
Herra Manala kirjoitti:Vai koetko sinä, että Nemesis aiheuttaa sinussa nimenomaan pätemisen tarvetta?
Ei, vaan sinussa. Tai ehkä ei nemesis, mutta jokin sinua ajaa röykyttämään nettilähimmäisiäsi aikamoisella tarmolla täällä keskustelualueilla. Tosin näytät viime aikoina hieman rauhoittuneen.
Tämä ei tietenkään tarkoita etteikö minullakin olisi kohtuuttomiin mittoihin kasvanut pätemisen tarve, minkä vuoksi esim. yritän harrastaa musiikin tekoa sen sijaan että vain kittaisin kaljaa kaverien kanssa terassilla. Ei pätemisen tarve ole puhtaasti negatiivinen piirre, vaan myös liikkeelle paneva voima.
Kadehdit peilikuvaasi ja se murskaa itsetuntosi, ja on sinulta pois? Aika skitsoa.
Vai pitäisikö tämä ymmärtää siten, että vastaaja on ymmärtänyt kysymyksen väärin? Vai minä? Tuli vain mieleeni, että Feizin peilikuvan ollessa epämieleinen on se vihollinen, joka taas ei ole tässä tarkoitettu nemesis.
Peilissä näkyy kaikki ne ominaisuudet mitä minä EN halua olla. Mieluusti muuttaisin itsessäni muutamankin luonteenpiirteen ja ominaisuuden, mutta ne ovat sitkeässä kuin pirulaiset. Joten kun katson peiliin näen siellä ominaisuudet mitä en haluaisi olla ja tässä tapauksessahan peili heijastaa vain minut joten olen siis itseni nemesis?
Tosin tuosta alkutekstistä en ole varma tulkitsinko oikein, mutta kai siinä nyt pieni takaovi oli jätetty auki sille nemesikselle mitä ei haluaisi olla eikä vain sille nemesikselle jota kadehtii.
Ann kirjoitti:Äänekkäät, röyhkeät ihmiset jyrää meitin.
Ja kostosi täkäläisille on hirmuinen... huuu...
Ei riitä enää tarmoa ristiretkeilyyn. Pidän oman tontin puhtaana, ja that's it..
Eikä noista röyhkiöistä ole kovin isoksi haitaksi, ellei niitä sitten erehdy päästämään iholle. Shit-o-meter asteikkoonkin on lisääntynyt pykäliä kuin Kitylle uusia mitäänsanomattomia naamoja ikään.
Kyllähän mäkin voisin halutessani huutaa ja kaataa kaljaa ihmisten päälle, mut kun se ei oo mun luonto. Kompensoin puutteitani kuiskimalla pahuuksia selkien takana ja syljeksimällä.
Miulla on nemesis.
Hään ruumillistuma oli taannoin herra Twiggy Ramirez.
Nythän originaalius olisi huipussaan kerran varsinainen lipunkantaja on kuopattu ajatus.
On vaan vaikea olla rastapäinen, aneeminen, naisten kotelomekkoihin pukeutuva feminiinisyyden ja maskuliinisuuden rajamailla leikittelevä basisti, kun on valmiiksi nainen eikä näin ollen mekkoihin yms pukeutuminen ole mitenkään kummallista.
I raise my hands to heaven of curiosity, I don't know what to ask for, What has it got for me?
Vihaan sellaista puhumisvoittoa suhdekamppailussa, kun nainen hoidellaan ketterästi petiin. Vihaan koko tapahtumaa eniten maailmassa. Vihaan sellaista tilannetta, jossa nainen kuvaannollisesti "katsoo pelimiehen" kainalosta silmiin...
Silti yritän myös itse pyrkiä tuohon. Haluaisin asian menevän luonnollisesti, että kumpikaan ei olisi mikään itsetunnon messias ja toinen alistuja... naturaalia leppeyttä, mutta tuskin saan myöskään hevityttöjä tai viherpiipertäjiä myöskään.
Herra Manala kirjoitti:Kyse on ainoastaan omasta itsetunnosta lähtevästä projisoinnista; jos näkee omat piirteensä ikävän valitettavina ja lisävastuuta vaativina, saattaa ongelma olla jossain muualla kuin vastuun pakoilussa.