Lääkärikammo
Lääkärikammo
Minä lykkään aina lääkäriin menoa. Selittelen itselleni, että tämähän on ihan pikkuvaiva ja onhan ihmisillä pahempaakin. Tänään menen vihdoin gynelle, vaikka oikeasti olisi pitänyt mennä jo noin vuosi sitten. En edes tiedä, miksi lääkäriin meno on niin vaikeaa. Minulla ei ole lääkäreistä mitään erityisen ikäviä kokemuksia enkä ole edes sairastellut elämäni aikana kuin tavallisia kulkutauteja. Silti asioiden pitää yleensä mennä niin pitkälle, että kanssaihmiset jo kehottavat varaamaan aikaa vastaanotolle.
Onko muilla vastaavaa? Kammoatteko muualla (esim. hierojalle, kampaajalle, pankkiin) menoa ja asioiden hoitamista em. paikoissa? Itse saan muut asiani kyllä hoidetuksi, mutta tuo lääkärijuttu on välillä vähän ongelmallinen.
Onko muilla vastaavaa? Kammoatteko muualla (esim. hierojalle, kampaajalle, pankkiin) menoa ja asioiden hoitamista em. paikoissa? Itse saan muut asiani kyllä hoidetuksi, mutta tuo lääkärijuttu on välillä vähän ongelmallinen.
Re: Lääkärikammo
Eipä ole, mutta mulla ei taidakaan mennä hissi ihan ylös asti. Erityisesti pidän parturissa ja hammaslääkärissä käymisestä!Leilah kirjoitti: Onko muilla vastaavaa? Kammoatteko muualla (esim. hierojalle, kampaajalle, pankkiin) menoa ja asioiden hoitamista em. paikoissa? Itse saan muut asiani kyllä hoidetuksi, mutta tuo lääkärijuttu on välillä vähän ongelmallinen.
Ovela kuin orgasmi
Todellakin.
Jos ei ole mitään älytöntä vaivaa, jonka kanssa ei voisi elää, niin saattaa siinä mennä vuosiakin.
Esim. hammaslääkärin kanssa on tämä juttu. Takahampaasta on kulma irti ja toisinaan se hinkkaa posken ärtyneeksi, mutta nyt poski on jo niin kovaa kamaa, ettei haittaa. Taidan elää tämän kanssa vielä muutamia kuukausia.
Jos ei ole mitään älytöntä vaivaa, jonka kanssa ei voisi elää, niin saattaa siinä mennä vuosiakin.
Esim. hammaslääkärin kanssa on tämä juttu. Takahampaasta on kulma irti ja toisinaan se hinkkaa posken ärtyneeksi, mutta nyt poski on jo niin kovaa kamaa, ettei haittaa. Taidan elää tämän kanssa vielä muutamia kuukausia.
Re: Lääkärikammo
En pidä minnekään menosta missä vieras ihminen koskee minua. Hierojalle menen vain jos parin viikon omatoiminen niskahartiatreeni ei vapauta jumia, kampaajalla käyn parin kuukauden välein sillä en kestä vieraan naisen käsiä päässäni, vielä vähemmän miehen, mutta kokonaan käymättäkään ei oikein voi olla. Ellen sitten saisi miestäni opiskelemaan kampaajaksi.Leilah kirjoitti: Kammoatteko muualla (esim. hierojalle, kampaajalle, pankkiin) menoa ja asioiden hoitamista em. paikoissa?
Ryhmäliikuntakin on epämiellyttävää pukutilojen ahtauden ja kosketusvaaran vuoksi. Eihän tässä ole mitään järkeä kun miettii että kaikkien edellämainittujen toimintojen tarkoitus olisi tuottaa nautintoa. Ei siis toivettakaan käydä Virossa ottamassa edullisia hoitoja.
Lääkäriin taas mennään pakosta, se hoituu kyllä vaikkei gynekologi nyt varsinaisesti tunnu naisen parhaalta ystävältä.
Elämä kantaa, jos sen antaa
Re: Lääkärikammo
Samoin. Tosin kampaajalla en käytännössä käy koskaan, mutta silloin harvoin kun menen, se on niin taivaallista... Hammaslääkäristä ei ole ikinä ollut mitään ongelmia, ei edes viisaudenhampaiden poistamisen jälkeen. Ihan mielelläni sinnekin menen.Think kirjoitti:Eipä ole, mutta mulla ei taidakaan mennä hissi ihan ylös asti. Erityisesti pidän parturissa ja hammaslääkärissä käymisestä!
Lääkäriinmeno riippuu vähän aiheesta... En nyt voi suuresti sanoa nauttivani gynellä käymisestä, mutta jos menen ihan tavalliseen lääkäriin vaikka korvatulehduksen takia, niin sinne menen ilman mitään pelkofiiliksiä. Kivaa vaan, kun joku pitää huolta.
Hammaslääkäriin menoa vältän viimeiseen asti, johtuen toistuvista hoitovirheistä. Raskaana olevalle ne ovat varsin tuskallisia, kun ei edes buranaa voi ottaa
Toisaalta tavalliselle lekurillekaan en ihan pikkuvaivoja painu valittamaan. Eivät ne ole minun polvisäryistäni ennenkään välittäneet, määränneet vaan särkylääkkeitä. Huoh. *ei oikein luota terveydenhuoltoon*
Toisaalta tavalliselle lekurillekaan en ihan pikkuvaivoja painu valittamaan. Eivät ne ole minun polvisäryistäni ennenkään välittäneet, määränneet vaan särkylääkkeitä. Huoh. *ei oikein luota terveydenhuoltoon*
Kahden suutarin lapsella ei ole kammoja. Tulee suhtauduttua terveydenhoitoalan ammattilaisten suorittamiin tutkimuksiin ja muihin toimenpiteisiin turhankin nöyrästi: ei tartte puuduttaa hammaslääkärissä, sano kun sattuu - ja en muuten sano, viitsiikö sitä häiritä hoitajaa - ei viitsi.
Rotan aivot valtasivat pääni.
Re: Lääkärikammo
Fun! Sovitaanko treffit hammaslääkärin penkkiin?ElanorRaven kirjoitti:Hammaslääkäristä ei ole ikinä ollut mitään ongelmia, ei edes viisaudenhampaiden poistamisen jälkeen. Ihan mielelläni sinnekin menen.
Joskus ihan pienenä olen kammonnut lääkäreitä, koska minulla oli paha korvatulehduskierre ja korvia sörkittiin ja jouduttiin puhkomaan vähän väliä. Mutta niin pitkälle kuin muistia riittää, en ole lääkäreitä kammonnut, vaikka vuosien varrelle mahtuu kivuliaita, noloja ja nöyryyttäviä kokemuksia.
Vähitellen alan päästä yli siitä kun minulla oli 11-vuotiaana umpisuolentulehdus ja lääkäri mittasi lämmön peräaukosta ja äiti nauraa kippurassa vieressä. Menetin peppuneitsyyteni siis nuorella iällä kuumemittarille.
Vähitellen alan päästä yli siitä kun minulla oli 11-vuotiaana umpisuolentulehdus ja lääkäri mittasi lämmön peräaukosta ja äiti nauraa kippurassa vieressä. Menetin peppuneitsyyteni siis nuorella iällä kuumemittarille.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Pah. Oma umpisuolentulehdukseni johti siihen, kun en suomalaiskansalliseen tapaan mennyt lääkäriin vaikka olin pirun kipeä, että koko suoli puhkesi sisääni aiheuttaen koko vatsaontelon (tms.) tulehduksen. Silloin olin jo niin kipeä, että ambulanssilla oli sairaalaan mentävä. Koska umpisuoli oli siis jo puhjennut, kirurgi ei voinut enää varmistaa umpisuolidiagnoosia normaalin hyvin paikallisen kipuilun pohjalta. Ennen äijän avaamista kalanperkausmenetelmällä muita mahdollisia diagnooseja täytyikin sitten sulkea pois muin keinoin, jotta tiedettiin, mistä mies avataan. Yksi poissuljettava oli esimekiksi jonkun muun suolistotulehduksen mahdollisuus. Kumihanska lauloi. Toisaalta, olin jo 19 v eli oli jo aikakin tutustua pyllyilyn saloihin. Josta aprikoos tuleekin mieleeni, että miksi ihmeessä Seitsemässä veljeksessä Juhani ehdottaa veljilleen toistuvasti, että eiköhän mennä salolle "pyllyilemään"?Lolita kirjoitti:Vähitellen alan päästä yli siitä kun minulla oli 11-vuotiaana umpisuolentulehdus ja lääkäri mittasi lämmön peräaukosta ja äiti nauraa kippurassa vieressä. Menetin peppuneitsyyteni siis nuorella iällä kuumemittarille.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Tässähän alkaa jo perinteinen kitymeininki nostaa päätään. Vähäiseltähän yksi kuumemittari tuntui sen jälkeen kun ollessani viattomassa teini-iässä isäni kertoi peräpukamaleikkauksensa ja -tutkimustensa yksityiskohtia. Olisin voinut aivan hyvin jatkaa eloani tietämättä miltä tuntuu kun verinen ja kiinni ryytynyt tamponi poistetaan peräsuolesta tai miltä ensimmäinen kerta vessassa tuntui. Tosin nämä kauhujutut muistuttavat minua kuitupitoisen ruuan ja liikunnan tärkeydestä.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Voi voi, arslokkiini on penetroitu ties millä lääkärin värkeillä. Tuskaisimpana kokemuksena voisin ehkä kertoa paksusuolen tähystyksestä, mutta jääkööt väliin.
Ja kuten urpoaisella, on myös minulla umppari sanonut poks, kehittänyt ympärilleen kotelon ja kroonisesti oireillut vuosia. Enää sitä ei kyllä ole, kiitos kirurgian. Eikä kyllä enää sapetakaan.
Mutta itse asiaan. Lääkärikäynnit ei kyllä kammota ja hammaslääkärissäkin on kivaa, vaikka olenkin lyhyen ikäni saanut molemmissa rampata keskiverto tallaajaa enemmän. Ehkäpä kokemus karaisee?
Ja jos lääkärit kammottaa, suosittelen yksityistä vastaanottoa. Itse en enää arvauskeskuksissa asioi, ellei ole pakko.
Ja kuten urpoaisella, on myös minulla umppari sanonut poks, kehittänyt ympärilleen kotelon ja kroonisesti oireillut vuosia. Enää sitä ei kyllä ole, kiitos kirurgian. Eikä kyllä enää sapetakaan.
Mutta itse asiaan. Lääkärikäynnit ei kyllä kammota ja hammaslääkärissäkin on kivaa, vaikka olenkin lyhyen ikäni saanut molemmissa rampata keskiverto tallaajaa enemmän. Ehkäpä kokemus karaisee?
Ja jos lääkärit kammottaa, suosittelen yksityistä vastaanottoa. Itse en enää arvauskeskuksissa asioi, ellei ole pakko.
Juuri tämän halusinkin tietää...Patz kirjoitti:Voi voi, arslokkiini on penetroitu ties millä värkeillä.
Eihän siinä mitään erityisen tuskaisaa ole. Mukavaa se ei todellakaan ole, mutta en menisi tuskaiseksi sanomaan...Patz kirjoitti: Tuskaisimpana kokemuksena voisin ehkä kertoa paksusuolen tähystyksestä, mutta jääkööt väliin.
Ovela kuin orgasmi
Itsessäni tunnistan lääkärikammoa ainoastaan kun kyseessä on korviin liittyviä asioita. Heti syntymästä alkaen 15 ikävuoteen asti on korvia puhkottu tasaiseen tahtiin ja siitä jonkin asteinen kammo syntynyt. Olen joskus karannutkin teiniaikana lääkärin vastaanotolta kun olin odotustilassa puudutteet korvissa, kaikesta huolimatta lähti antibiootilla pois vaikka lääkäri sitten puhelimessa sanoi, ettei mahdollista.
Myös kolmisen vuotta sitten tapahtunut vuoden korvat lukossa tapahtuman johdosta on kammo vain pahentunut.
Kylmä hiki siinä nousee kun korvia tarkistellaan ja lääkärit jo tottuneet siihen, että vedän automaattisesti aina päätä pois, joka tietenkin tutkimista hankaloittaa. Muutenkaan en kestä mitään toimintoja ihan lähellä korviani *puistatus*, joten parturilla hiustenpesu on epämukavaa kun panikoi veden menoa korviin.
Myös kolmisen vuotta sitten tapahtunut vuoden korvat lukossa tapahtuman johdosta on kammo vain pahentunut.
Kylmä hiki siinä nousee kun korvia tarkistellaan ja lääkärit jo tottuneet siihen, että vedän automaattisesti aina päätä pois, joka tietenkin tutkimista hankaloittaa. Muutenkaan en kestä mitään toimintoja ihan lähellä korviani *puistatus*, joten parturilla hiustenpesu on epämukavaa kun panikoi veden menoa korviin.
Think kirjoitti:Patz kirjoitti:Eihän siinä mitään erityisen tuskaisaa ole. Mukavaa se ei todellakaan ole, mutta en menisi tuskaiseksi sanomaan...Patz kirjoitti: Tuskaisimpana kokemuksena voisin ehkä kertoa paksusuolen tähystyksestä, mutta jääkööt väliin.
Mulla on aika paljon kokemusta näistä tähystyksien seuraamisista vierestä ja voin kyllä sanoa, että joillekin se on helppo homma, joillekin ei. Kovin kivuliaita tutkimuksia olen nähnyt kyllä aika monta. Riippuu ihan henkilön sietokyvystä ja siitä kuinka helposti lääkäri pääsee suolistossa tähystyslaitteella liikkumaan, onko kiinnikkeitä, onko rauhoittavaa lääkitystä, onko kovaa jännitystä ym.
Niin no, tuska lienee käsitteellinen asia, siksi sanoinkin sen olleen ehkä tuskaisin näistä hanuriini kohdistuneista toimenpiteistä. Uskon kyllä että ns. perseraiskaus on huomattavasti tuskallisempaa. Mutta hei, jos sä nautit tähystyksistä, good for you!Think kirjoitti: Eihän siinä mitään erityisen tuskaisaa ole.
Peeäs. Tsori, mä en tienny et tää on skaba!
Niin tuo olin siis minä, ja vasta nyt huomasinkin ettei tämä ollutkaan paskanjauhanta vaan shrinkki, vaikka tarkoitin toki mitä kirjoitin. Osanottoni.Anonymous kirjoitti:Enintään lääkärit kammoksuvat minua. Saatan pitkittää lääkäriin tai hammaslääkäriin menoa, mutta vain omaa saamattomuuttani ja laiskuuttani, vähän niinkuin autonpesun kanssa. Perätähystystä en ole tosin vielä kokeillut. Ehkä pitäisi mennä sellaiseen, ties mitä paskaa sieltä löytyy.
Hep! Eiväthän nämä toki ole skaboja! Jos olisivat, olisit Patz jo voittanut minut tänään ainakin kahvitietoudessa, umpilisäkkeen puhkeamisen kestämisessä ja tavaroiden tunkemisessa peräosastoon. Miehinen kunniani ei välttämättä kestäisi tällaista, jos siis olisi kyseessä skaba.Patz kirjoitti:Tsori, mä en tienny et tää on skaba!
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Minulla operoitiin juuri polvesta eturistiside. Etukäteen pelkäsin ihan hullun lailla ja jo muutamia päiviä toimenpidettä edeltävästi syketaso nousi sadan pintaan ja kämmenistä tirisi hikeä.
Pelko osoittautui ihan turhaksi - ensin vähän diatsepaamia nassuun, sitten pikkuisen rauhoittavaa suoneen ja sievä selkäydinpuudutus. Itse toimenpidettä katselin tyytyväisenä monitorilta ja kiltti hoitsusetä tuuppasi muutaman kerran pienen annoksen rauhoittavaa suoneen aina kun kuvittelin että kohta voisi ehkä vähän alkaa ahistaa. Esimerkiksi ruuvinreikien poraaminen on puudutuksesta huolimatta vähän ärtsyä, tärinän kun jollain lailla aistii, vaikkei kipu- tai muuta tuntoa olisikaan, ja tietty kuulee - mutta bentsoa suoneen, ja avot: mikään ei ole enää epämiellyttävää.
Jälkikivut ja kuntoutumisen hitaus olivat koko polvioperaatiossa kaikkein ikävin homma. Kipuja lääkittiin sairaalassa hyvin, ja kotonakin olisi voinut syödä enemmän kolmiolääkkeitä - mutta kun niistä tuli pöhnäinen olo, ei viitsinyt. Siispä Buranaa.
Tarinan kertomisen riemun lisäksi kirjoitukseni tarkoituksena oli auttaa teitä pelkäävät kanssaihmiset luottamaan suomalaiseen terveydenhuoltoon. Minäkin pelkäsin ennen toimenpidettä, seuraavaan vastaavaan menisin rauhallisin mielin (vaikka toki toivon, että tällä yhdellä selviäsi, jotta joskus taas pääsisi liikkumaan).
Pelko osoittautui ihan turhaksi - ensin vähän diatsepaamia nassuun, sitten pikkuisen rauhoittavaa suoneen ja sievä selkäydinpuudutus. Itse toimenpidettä katselin tyytyväisenä monitorilta ja kiltti hoitsusetä tuuppasi muutaman kerran pienen annoksen rauhoittavaa suoneen aina kun kuvittelin että kohta voisi ehkä vähän alkaa ahistaa. Esimerkiksi ruuvinreikien poraaminen on puudutuksesta huolimatta vähän ärtsyä, tärinän kun jollain lailla aistii, vaikkei kipu- tai muuta tuntoa olisikaan, ja tietty kuulee - mutta bentsoa suoneen, ja avot: mikään ei ole enää epämiellyttävää.
Jälkikivut ja kuntoutumisen hitaus olivat koko polvioperaatiossa kaikkein ikävin homma. Kipuja lääkittiin sairaalassa hyvin, ja kotonakin olisi voinut syödä enemmän kolmiolääkkeitä - mutta kun niistä tuli pöhnäinen olo, ei viitsinyt. Siispä Buranaa.
Tarinan kertomisen riemun lisäksi kirjoitukseni tarkoituksena oli auttaa teitä pelkäävät kanssaihmiset luottamaan suomalaiseen terveydenhuoltoon. Minäkin pelkäsin ennen toimenpidettä, seuraavaan vastaavaan menisin rauhallisin mielin (vaikka toki toivon, että tällä yhdellä selviäsi, jotta joskus taas pääsisi liikkumaan).
Kirjoitatko mustalla nikillä siksi, että olet oikeasti Kalle Palander? Joka tapauksessa, virtuaalinen vertaistukiryhmä on valmiina.Zebbeliini kirjoitti:Minulla operoitiin juuri polvesta eturistiside.
Tuttu juttu. Minäkään en ole koskaan ollut yhtä säkenöivän hauska kuin ristisideleikkauksen lääkepöllyssä hauskuuttaessani Diakonissalaitoksen ihanaa hoitajatarta omasta mielestäni briljanteilla jutuillani.Zebbeliini kirjoitti:Pelko osoittautui ihan turhaksi - ensin vähän diatsepaamia nassuun, sitten pikkuisen rauhoittavaa suoneen ja sievä selkäydinpuudutus. Itse toimenpidettä katselin tyytyväisenä monitorilta ja kiltti hoitsusetä tuuppasi muutaman kerran pienen annoksen rauhoittavaa suoneen aina kun kuvittelin että kohta voisi ehkä vähän alkaa ahistaa. Esimerkiksi ruuvinreikien poraaminen on puudutuksesta huolimatta vähän ärtsyä, tärinän kun jollain lailla aistii, vaikkei kipu- tai muuta tuntoa olisikaan, ja tietty kuulee - mutta bentsoa suoneen, ja avot: mikään ei ole enää epämiellyttävää.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."