eps kirjoitti:EveryWoman kirjoitti:eps kirjoitti:Miksi sellaista ihmistä pitäisi auttaa, joka kaikin tavoin osoittaa, että ei kaipaa eikä arvosta apua?
Miksi sairaalle lapselle pitäisi syöttää lääkettä jota hän ei halua niellä, kun se maistuu niin pahalta?
Et kai vakavissasi vertaa tervettä aikuista miestä sairaaseen lapseen?
En ole varma miten ulottuvaiseksi vertaukseni tulkitsit. Vertaan noita kahta siinä mielessä, että aivan kuten lapsi voi tehdä itselleen vahinkoa kieltäytymällä nielemästä pahanmakuista lääkettä (tai vaikka sitten kalanmaksaöljyä, jos sinua hämää että vertauksessa lapsi on nimenomaan sairas), myös aikuiset valitsevat silloin tällöin itsensä kannalta vahingollisia toimintatapoja koska niiden valitseminen tuntuu houkuttelevammalta. Jos huomaan tällaisia tilanteita, ja katson voivani edes auttavasti kuvailla ko. toiminnan vahingollisuutta, pidän velvollisuutenani mainita asiasta.
On tietenkin oikein auttaa ketä tahansa, joka tarvitsee apua, mutta sellaisen normaalin ihmisen auttaminen ei kyllä onnistu, joka ei halua apua.
On rajanvetokysymys, kuka haluaa apua. Kaikki avunhuudot eivät ole verbaalisia. Jos apua haluamattoman ihmisen saa tajuamaan vaikka vain sen, että hän viestii käyttäytymisellään tarvitsevansa apua, on jo auttanut vähän.
Käytännössä sellaisen ihmisen auttaminen väkisin tarkoittaisi, että auttaja mielestään tietää autettavaa paremmin, miten tämän tulee elää elämänsä.
En ole samaa mieltä. Apua tarvitsevaa voi auttaa jo sekin, että hän tiedostaa oman toimintansa ristiriidat. Sen jälkeen hän saattaa itse löytää ne itselleen sopivimmat toimintatavat. Ei ulkopuolisen tarvitse olla perillä ratkaisusta voidakseen havaita ongelman.
lähtökohtaisesti sellaisen avun tarjoaminen ei voi synnyttää muuta kuin vastarintaa.
Minä en vedä avunannon rajaa siihen, tekeekö kohde alussa vastarintaa vai ei. Ajatellaan vaikka henkilöä, joka on huomaamattaan kävelemässä auton alle, ympäristössä jossa on niin kova meteli ettei häntä voi varoittaa huutamalla. Jos käyn nykimässä häntä pois tieltä, hän saattaa yrittää vastustella. Ainakaan tässä tilanteessa vastustelu ei minusta ole hyvä syy lopettaa nykiminen.
shrink-palstalla nimimerkki "Pisara" kirjoitti riipaisevasti erosta. Siellä on selkeästi ihminen, joka huolii auttavan käden.
Huomasin, ja totesin että hänelle oli jo sanottu ne jutut jotka minäkin olisin sanonut. Toki maailmassa on autettavia niin paljon, että en mitenkään voi ottaa huolehtiakseni heistä kaikista. En varta vasten hakeudu tilanteisiin, joissa apuani tarvitaan, eikä auttamiseni edes ole epäitsekästä - teen sitä vain silloin kun osun paikalle ja voin auttaa jotakuta muista tavoitteistani tinkimättä. Kitykontekstissa "paikalle osuminen" tarkoittaa sitä, että olen joka tapauksessa aikeissa kirjoittaa jotakin.
Mitä tarkemmin asiaa ajattelin, sitä selvemmältä alkoi näyttää, että itse asiassa missä tahansa ongelmatilanteessa asiaan puuttuminen (oman henkisen panoksen antaminen) oli omalta kannaltani mielekkäämpää kuin ongelmien jatkumisen seuraaminen sivusta.
Mielestäni tämä on totta vain silloin, kun auttamisyrityksellä voidaan saavuttaa positiivisia tuloksia.
Niin minunkin mielestäni. Jos on mahdollista tehdä jotakin järkeenkäyvää, on mahdollista myös saavuttaa myönteisiä tuloksia. Muunlainen suhtautuminen ("ei tää kuitenkaan mitään auta") on ennakkoluuloisuutta.
Mitä taas Gattacaan tulee, niin miehen tavanneena olen sitä mieltä, että hän ei suinkaan vihaa ihmisiä. En pidä hänen kirjoituksistaan, mutta en myöskään usko, että hän huolii tai edes tarvitsee meidän apuamme.
Eli tämä vuosien palstailu on nähdäksesi ollut puhdasta provoilua?
En minäkään oleta, että G käyttäytyisi IRL yhtään samoin kuin Kityssä. Silti jotain hänestä kertoo se, että hän on valmis käyttämään suuren osan ajastaan (jopa mainittavan osan
elämästään) Kitypersoonansa ylläpitämiseen. Olen valmis jopa väittämään, että kuka tahansa henkilö joka keskustelee netissä vuosien ajan tuolla tavalla, kääntyy ihmisenä omalta kannaltaan huonoon suuntaan vaikka elämä olisi muuten täysin kunnossa. Jo ihmisen sisäisen puheen luonne (se, onko se myönteistä vai kielteistä, aggressiivista vai rakkaudentäyteistä jne.) vaikuttaa todistettavasti hänen henkiseen olotilaansa, asenteisiinsa ja sitä kautta myös elämän konkreettisiin tapahtumiin. Olisi sokeaa tai sitten vain tietämätöntä uskoa, ettei G:n tyylisellä palstakirjoittelulla olisi kielteistä vaikutusta. Itseeni vaikuttaa jo Gattacan kielteisyyden- ja masennuksensekaisen ajatusvirran säännöllinen
lukeminen (minkä vuoksi toivon, että Asiakeskustelut voitaisiin rauhoittaa tuollaiselta tyyliltä).
Minusta senkin, huoliiko Gattaca apua vai ei, voisi jättää hänen itsensä päätettäväksi.
Mutta kaikki ne ihmiset, joihin minulla on jatkuva kontakti, vaikka vain netin välityksellä, kuuluvat siihen joukkoon, joista oletusarvoisesti välitän myös käytäntöön ulottuvalla tavalla - vain koska he ovat ihmisiä ja minä olen heihin yhteydessä.
Tällä tavalla sinä poltat itsesi kovin nopeasti loppuun.
Miten minusta tuntuu siltä, että minua yritetään lannistaa? Ehkä yrität vain auttaa.
Olen ennenkin ollut tekemisissä hankalien ihmisten kanssa (aiemmin mainitsemani esimerkki ei ollut ainoa) ja selvinnyt kunnialla. Olennaista on se, että tietää omat rajansa. Minun rajani Gattacan kanssa on tullut vastaan nyt - ja jos hän vielä haluaa keskustella kanssani, hän saa yrittää toimia minun säännöilläni. Eli pallo on hänellä. On ihan mahdollista että keskinäinen keskustelumme ei tästä johtuen jatku enää ikinä - mutta pidän niinikään mahdollisena että hän kykenee ja myös haluaa keskustella kanssani sellaisella tavalla joka ei huononna elämänlaatuani liikaa.
Jos jotakuta yritetään auttaa, eikä hän halua apua, niin montako kertaa pitää vielä yrittää?
Niin monta kertaa kuin jaksaa. Sitten kun ei enää jaksa, yrittäminen kannattaa lopettaa.
Näin palataan takaisin alkuperäiseen kysymykseen: Miksi sellaista ihmistä pitäisi auttaa, joka kaikin tavoin osoittaa, että ei kaipaa eikä arvosta apua?
Siksi, että haluaa. Minä pyrin aina olemaan tekemättä mitään sellaista, mitä en halua tehdä. Eli kääntäen: jos minä teen jotakin, teen sen vain koska haluan, eikä koska
pitää. Siis koska se on
minun omalta kannaltani parempi vaihtoehto kuin tekemättä jättäminen.