Kitinä

En. En oo ees yrittäny.

Joo, olen lukenut Jäähyväiset Einolle ja oli melko ravisteleva kirja. Uskomatonta jutttua paikoin sairaalabyrokratiasta, vastuusta, kaikesta.

Laps voi hyvin. Ei vihjaustakaan siihen suuntaan, että syöpä olisi palannut. Vielä vajaa kuukausi ennen kuin kurkataan tilannetta kehon läpi.

En suostu jännittämään ihan vielä. Tää on hyvä nyt.

EveryWoman kirjoitti:^Pakko että pärjää.

Ylimielisyys on kuitenkin vain hattu, jota käytän tietyissä tilanteissa tarpeen vaatiessa. On toiminut ihan kivasti ja nyt vielä Davekin antaa kiitosta.

väistä vähän ennenku hautaudut kaiken palstarispektin alle

Jokohan tuo olis saanut sata pussillista. Voi olla.

Mä haluan kiittää kaikkia verenluovuttajia! Lahjan arvon ymmärtää todella, kun oma lapsi on saanut useita kymmeniä pusseja verituotteita vuosien mittaan. Tarve se vaan jatkuu yhä meilläkin, kun lapsen luuydin ei kohta 8kk kantasolusiirron jälkeenkään toimi riittävällä teholla.

Kunhan tämä raskaus ...

Meidän pojat ovat nyt useampaan kertaan hämmästyneet tajutessaan, että äidillä ei vieläkään ole pippeliä. Tarvii varmaan ruveta rehvastelemaan vauvojensynnytyskyvyllä enemmän.

No, mulla nää asiat on usein mielessä, koska itse olen makuyliherkkä ja esikoinen on erittäin todennäköisesti myös. Kaksi muuta muksua syövät paljon monipuolisemmin erilaisia ruokia. Esikoisella on toki nuo syöpähoidot vaikuttaneet suuntaan ja toiseen tässä vuosien mittaan ruokahaluun todella paljon ...

Ja se nauru, voi olla hämmennystä, oikeaa hyvittuneisuutta, koska perusturvallisuus on kunnossa, eikä käsitä että vihainen aikuinen voi joskus olla vaarallinen tai sitten meillä on joskus ilmennyt sitäkin, että naurulla yritetään saada vanhempikin nauramaan.

Viimeisin ei ole meillä oikein toiminut ...

Huomionhaku tarkoittaa sitä, että lapsi ei ole saanut tarpeeksi huomiota. Ennen iltapalaa siis oikein kunnon panostus yhteiseen touhuun lapsen kanssa, oli se sitten painiottelu tai mitä vaan muuta yhdessä tekemistä niin, että vanhempi on läsnä ja kiinnostunut lapsen tekemisistä.

Tai voihan se ...

Mutta ei sitä itsekään saa nukuttua aina kun väsyttää. Kyllä sitä jokin ihan oikeasti vaivasi, mutta ei vaan selvinnyt mikä. Tänään on uni maittanut paremminkin kuin hyvin.

Kun ei tiiä sitä syytä niin liian helposti kuvittelee, ettei mitään syytä olekaan.

Esikoinen kysyi tänään, että äiti, miksi sä huudat vauvalle? Eilen vauvaa siis vaivasi jokin, ei nukahtanut millään, mutta ei jaksanut olla hereilläkään ja itseä väsytti ja tuli sit kovaan ääneen sanottua, että voisiksä nukkua jos kert oot väsynyt, kun äitikin on väsynyt. No, pojalle sitten kerroin ...

Jos on kova tarve todistella olevansa hyvä äiti vaikka tekeekin xyz, niin se on oiva signaali mennä vähän keskustelemaan peilin kanssa.

Mä pyrin äitiyteen, jossa voin myöntää reilusti, että mikä kaikki menee pieleen tai päin persettä. Mulle on muuten aivan se ja sama olenko mä hyvä äiti vai huono ...

Ma olen prosessoimassa nyt vanhempieni suojelemisesta luopumista ja voi elama, etta on kuin paksu pimennysverho olisi nostettu silmilta. Mulla on vihdoin mahdollisuus tulla ehjaksi monella monella tapaa.

Juu, poika on sitkea ja kunhan laakitysta saadaan tasoitettua, niin eikohan meno ole melkein normaaliksi luettavaa. Liikkuminen nyt lienee vahan haasteellista hyvinkin pitkaan, ellei lopun ikaa. Mut mita siita. Eikohan tassa joulu nahda, ellei syovanperkele ota kiihdytyskisaa.

Syovasta ei oikein koskaan parannuta. Uusimisen riski tosin vahenee ajan mittaan, mutta sitten on nuo kivat sivuvaikutukset, jotka ovat syovasta jaaneet ja hoidoista. Tervetta tuosta ei saa koskaan enaa.

Laakari meinasi, etta jos vuoden paasta hoitojen loppumisesta ei kasvaimia nay, niin voidaan ...

Magneettikuva ei paljastanut varmoja kasvaimia. Jotain, mika saattaa olla arpikudostakin, nakyi. Mut ei aktiivista kasvua. Huh huojennusta. Silti laakari piti viela todennakoisena, etta kasvaimet palaavat.

Nyt olen inhottava ja kerron tositarinan siitä, kuinka kolmannen vauvan pikkuvauva-aika oli ihanin kaikista, vaikka elämäntilanne oli suorastaan perseestä. Ihana euforinen, vaikkakin haastava luomusynnytys, huimat endorfiinihumalat, kun hormonicocktail oli luomuna just nappi ja käsittämättömän vahva ...

No jotain tammosta reaktiota odotinkin talla palstalla.

Se, mita yritin tuolla varsin lyhyella viestillani sanoa, oli se, etta jos pikkuvauvan kanssa yoajan nukkumiseen lahdetaan soveltamaan aikuisen ihmisen tarpeita ja rytmeja, niin metsaan mennaan. Eli mikali odotetaan, etta pikkuvauvan koko yon ...

exPertti kirjoitti:koko yötä pärjää pelkällä maidolla.

Te varmaan jo tiesitte, etta pikkuvauvan koko yo on 5h yhtenaiset younet.

Ei saanut kantasolusiirto kaikkea pois, mutta viela loytyi kenttaa antaa niihin pikkupatteihin sadehoitoa. Se onkin sitten jo vihoviimeinen kortti hihassa.

Otin luettavaksi kirjan siita kuinka perheet selviavat lapsen kuolemasta ja tilasin kolmevuotiasta ajatellen lastenkirjan, jonka kanssa asiaa ...

Meilla muuten esikoinen toipuu kantasolusiirrosta. 6 viikkoa meni sairaalassa ja sepsiskin ehti tulla, mutta nyt on kotona ja hyvat energiat pojalla, mita nyt oksentaa n. kerran paivassa ja toisen jalan hermotuksessa on haikkaa. Tyypilla on oma rollaattori, josta se kylla kovasti tykkaa.

Ensi ...

Manaaja kirjoitti:

Mida kirjoitti:Eli tavallisesti se on hyva merkki, jos kohdunsuulle ei ylety

Meille miehille se on kyllä tosi masentavaa.

Ei se nyt hyva ole sekaan, jos liian hyvin ylettyy. Auts.

Eilen OIKEASTI supisteli illalla, makasin sohvalla kyljelläni ja laskin 10 min välein selkään asti tuntuvaa ilkeää puristusta ja kiristystä, jotka vastasi näitä mitkä alotti Alexin synnytyksen taannoin.

Loppuivat sänkyyn mennessä, mutta nyt on taas alaselkä kipeänä. Olen kyllä sairaslomalla ...

Esikoinen oli 2v4kk. Keskimmainen on nyt 2v9kk, eika ole viela valmis lastensankyyn. Nuorin on 4kk, eika viela ole joutunut pinnasankyyn lainkaan.